Entertainment Weeklyn Matkijanärhi osa 2-artikkeli kokonaisuudessaan

Entertainment Weekly on julkaissut eilen ja tänään kaikenlaista Matkijanärhi osa 2:een liittyvää, mutta tässä on lehdestä löytyvä koko artikkeli! Kuvat jutun sivuista saa suuremmiksi klikkaamalla. Kuvien alle olen suomentanut artikkelista Jennifer Lawrence, Josh Hutchersonin ja Liam Hemsworthin haastattelun.

Eli, tärkein kysymys ensin: millainen elokuva on?

Liam: Minusta se on todennäköisesti paras.

Etkä sano noin vain siksi, koska olet siinä niin paljon enemmän?

Liam: En. [Nauraa] Ehkä vähän. Mutta se on jännittävä alusta loppuun. Osa 1 alusti taistelua. Ja nyt tuntuu koko ajan siltä kuin olisit keskellä sitä kaikkea.

Josh: Kaikki liikkuvat palat yhdistyvät tässä yhdessä elokuvassa. [Jennifer Lawrence saapuu. Ottaa huikan Hemsworthin vodkalimusta.] 

Jennifer: Hei kaikki. Voi, miten piristävää, rakastan hiilihappovettä ja limeä.

Liam kertoi meille juuri tämän olevan hänen lempielokuvansa, koska hän on siinä enemmän.

Jennifer: Aikamoinen sattuma. Paras elokuva. Enemmän Liamia, voisiko olla? Validi kysymys. 

Haluan palata kanssanne ensimmäiseen elokuvaan. Missä vaiheessa tajusitte, että Nälkäpelistä tulisi massiivinen?

Liam: Heti, kun aloitimme ensimmäisen elokuvan lehdistökiertueen. Se oli kuin kunnon isku kasvoihin.

Josh: Yksi shokeeraavimmista hetkistä oli [juuri ennen kuin ensimmäinen elokuva sai ensi-iltansa], kun osallistuimme kauppakeskustapahtumaan Century Cityssä. 

Jennifer: Siellä oli niin paljon ihmisiä. 

Josh: Ennen kuin menimme alas lavalle olimme pienessä rakennuksessa siinä vieressä ja muistan nähneeni kaikki ne ihmiset. Ajattelin, "Voi v----!"

Jennifer: "Heillä täytyy olla Twilight-tapahtuma!" [Naurua] 

Jen, veikö sinulta oikeasti kolme päivää päättää ottaisitko roolin?

Jennifer: Joo. Yhtenä päivänä olin varma, että vastaisin "ei" ja sitten tiesin haluavani tehdä sen ja tiesin, että olisin tosi pettynyt, jos sanoisin ei. Kyse oli enemmänkin siitä, että tiesin sen olevan valtava päätös ja minusta tuntui, etten voinut tehdä sitä puhelimessa, kun he tarjosivat sitä minulle.

Mikä sinua huolestutti?

Jennifer: No, olin 20 ja kyseessä oli päätös, joka vaikuttaisi koko elämääni, joten minusta vain tuntui, että minun täytyi miettiä sitä.

Liam: Se oli järkevää.

Josh: Minä en tehnyt sitä.

Jennifer: No, tytöt ovat fiksumpia kuin pojat.

Josh: Te kypsytte nopeammin. Ette ole fiksumpia... En vain ajatellut sitä loppuun.

Ongelmana ikonisen hahmon esittämisessä on, että uranne jumittuvat niihin: Katsojat eivät halua nähdä teidän näyttelevän mitään muuta. Miten estitte tätä tapahtumasta?

Jennifer: Minä en vain lopettanut työskentelyä. Päätin, että tekisin mahdollisimman monta elokuvaa [Nälkäpeli-elokuvien] välissä, koska pelkäsin, että minulla olisi vain yksi ylivoimainen hahmo.

Liam: Minusta sellaista ei myöskään saa pelätä.

Jennifer: Päin vastoin. Minusta on oikein pelätä jotakin sellaista.

Liam: Joo, mutta jos sinulla on hyvä projekti, jossa on hyviä ihmisiä, sitä ei ohiteta. Sekä, älä koskaan tee päätöstä pelon vuoksi.

Jennifer: [Ilkkuen] "Sekä, älä koskaan tee päätöstä pelon vuoksi. Koskaan."

Muistatteko, milloin tajusitte, että olisitte ystäviä ettekä vain työkavereita?

Jennifer: Jos olisimme tavanneet toisemme missä tahansa eri tilanteessa, olisimme silti parhaita ystäviä. Ja meidän rakkautemme on niin lähellä ehdotonta kuin vain voi olla, koska meidän välillämme ei ole pelkoa, koska rakastamme toisiamme niin paljon. Rakkaudessamme ei ole pelkoa.

Liam: Älä tee päätöksiä pelon vuoksi. [Nauraa]

Millaista se oli, kun ensimmäisestä elokuvasta tuli kulttuurillinen ilmiö?

Jennifer: Et ole osa kulttuurillista ilmiötä. Olet erillään siitä.

Josh: Kun näkee suuria määriä ihmisiä kiljumassa ja intoilemassa... Minulla on sama ongelma kuin Peetalla toden ja epätoden erottamisessa. Minulle se ei ole todellista. Se vaikuttaa niin oudolta.

Jennifer: Se on kuin olisivat itsesi avatar.

Liam: Menet takaisin autoon ensi-illan jälkeen ja on kuoleman hiljaista ja ajattelet...

Jennifer: "Olen iloinen, että se on ohi." 

Muuttiko tämän tasoinen kuuluisuus elämiänne dramaattisesti?

Josh: Minusta ne eivät muuttuneet dramaattisesti. On joitain elementtejä, joihin täytyy sopeutua.

Liam: Ei se ole niin äärimmäistä. On hetkiä, tietenkin, kun ihmiset huomaavat sinut. [Jenniferille] Miltä sinusta tuntuu?

Jennifer: Muistan tulleeni hyvin emotionaaliseksi yrittäessäni vain hakea kahvia, koska minusta tuntui, että kaikkialle mihin katsoinkin, kaikki katsoivat minua hassusti ja se sai minut tuntemaan itseni etääntyneeksi. Yhtäkkiä en oudolla tavalla tuntenut olevani osa ihmiskuntaa. Asuin parhaan ystäväni kanssa ja ympäröin itseni mahtavalla ryhmällä, joten lähimaailmassani mikään ei muuttunut. Mutta olin pitkään vihainen, koska minusta minulla oli oikeus ajaa ilman, että minua seurattiin. Minulla pitäisi olla oikeus olla tulematta valokuvatuksi, erityisesti silloin kun kuvani aiotaan laittaa sellaisen tarinan viereen, joka tuli v---- tyhjästä. Nyt minulla ei vain ole energiaa siihen. Minulla on niin mahtava elämä ja mahtava työ. Sen mukana tulee joitain p------ asioita, mutta tiedäthän, ihan sama.

Liam: Joo, loppujen lopuksi sitä ei voi kuitenkaan kontrolloida.

Jennifer: Haluatteko yökyläillä tänään, kyllä vai ei?

Liam: Minulla ei ole kaikkia tavaroitani.

Neljä sivua lisää vielä linkin takana!

Kuinka usein yökyläilette?

Jennifer: Silloin tällöin. [Naurua] Tarpeeksi usein. Elä kirjoita siitä. Se saatetaan ymmärtää väärällä tavalla.

Miten se pitäisi ymmärtää? 

Jennifer: No, me harrastamme seksiä keskenämme. Se oli vitsi!

Mutta ihmiset ymmärtävät milloin vitsailet, eikö niin?

Jennifer: Minä en usko, että ymmärtävät. Tässä on jotakin, minkä voisi mielestäni painattaa: Jos Donald Trumpista tulee presidentti, se on maailmanloppu.

 Liam: Olen samaa mieltä.

Josh: Se on julkisuustemppu. Se ei voi olla todellista.

Jennifer: Katsoin häntä kampanjakierroksella ja yksi tyyppi sanoi, "Rakastan Donald Trumpia, koska hän sanoo kaiken mitä ajattelen ja minä en vain voi sanoa sitä poliittisen korrektiuden takia." Ja minä ajattelen, "Olet ehdottoman oikeassa. Hänen haluan edustavan maatani, jonkun poliittisesti epäkorrektin. Se olisi aivan täydellistä."

Kuvasitte kaksi viimeistä elokuvaa peräkkäin. Oliko eeppisten 152 päivän pituisten kuvausten aikana jotain tiettyä kohtausta, jonka kuvaamisesta olitte erityisen hermostuneita?

Jennifer: Olin innoissani kohtauksesta, jossa ammun nuolen - en kerro kehen - elokuvan lopussa, koska kun treenasin jousiammuntaa 20-vuotiaana, kuvittelin aina sen kohtauksen. Viisi vuotta sitten minulla oli tapana tuijottaa heinäsäkkiä ja esittää, että kyseessä oli se hetki ja nyt se tapahtui.

Millainen osumatarkkuutesi oli? 

Jennifer: Se toteuttiin tietokoneella, joten sanotaan vain onnistuneeni täydellisesti.

Liam: Olit erityisen hermostunut [osa 1:n] laulukohtauksesta. Me kaikki tiedämme sen.

Josh: Se on niin typerää. Olet niin hyvä laulaja.

Liam: Hän oli niin huolissaan siitä, että oletin hänellä olevan huono ääni. Ja hän teki sen ja minä olin, "Jen, se meni oikeastaan hyvin." Hän sanoi, "Pää kiinni!"

Jennifer: Tiuskaisin sinulle vain, koska kenelle muulle olisin tiuskinut?

Liam: Ei, minä tiedän sen. Olen nyrkkeilysäkkisi. Älä ole huolissasi siitä.

Jennifer: Mutta minä en voi koskaan olla sinun nyrkkeilysäkkisi. Älä uskallakaan ajatella, että se olisi kaksisuuntaista.

Josh: Minulle se oli kohtaus, jossa Peeta pimahti ja menetti järkensä. Olen enemmänkin innoissani kuin hermostunut, mutta sitten juuri ennen kuin kuvasimme, tajusin etten ollut suunnitellut mitä helvettiä tekisin. Ja sitten he sanovat, "Action." Ja olet, "Ah!" Ja sitten vain tavallaan teet sen.

Jennifer: Mutta silloin tulee tehtyä aina parhaansa, koska silloin ei ajattele. Silloin vain tuntee. Ugh! Tarkoitan tuota, kun sanoin sen, mutta tajusin miten kusipäiseltä se kuulosti, joten minun täytyi muuttaa se vitsiksi. 

Otitteko kulisseista mitään viimeisenä päivänä?

Josh: Vihan liekeistä otin pienen medaljongin, jonka Peeta antaa Katnissille.

Jennifer: Olen aina halunnut sen. Minulla on jousia ja otin matkijanärhi-rintaneulan. Haluan ensimmäisessä elokuvassa olleen oranssin repun, mutta se on juuri nyt museossa.

Museossa?

Josh: Nälkäpeli-näyttelyssä, jonka he avasivat New Yorkissa.

Jennifer: Tein oman museoni. Se on kuin Dollywood, mutta sitä sanotaan Jennifer Lawrencevilleksi.

Josh: Mietimme yhä nimeä.

Kaikkien näiden elokuvien jälkeen, millainen viimeinen kuvauspäivä oli?

Jennifer: Se oli niin tunteellista, että olin sisäisesti täysin kuollut.

Josh: Joo. Se tuntui tosi oudolta.

Liam: Minä olin humalassa.

Josh: Liam ja minä olimme valmiit päivää aikaisemmin ja me joimme pullon viskiä sinä yönä. Ja sitten [seuraavana päivänä] me tulimme kuvauspaikalle, koska Jenillä ja Woodylla [Harrelson] oli vielä viimeinen kohtaus yhdessä. Sitten kuvausten huudettiin päättyneen ja me vain tavallaan istuimme portailla siinä huoneessa ja pidimme toisistamme kiinni...

Jennifer: Ja sitten viikkoa myöhemmin me kaikki hengailimme ja ajattelimme, "Oliko outoa, että olimme niin dramaattisia?"

Millaisen vaikutuksen uskotte tällä sarjalla olleen, sen viihteellisyyden lisäksi?

Josh: No, ei ole monia tällaisia elokuvia, joissa on [nais]hahmo, joka on niin urhea ja niin vahva ja niin rohkea.

Jennifer: Se on toimintaelokuva, jonka pääosassa on nainen ja jonka miehet haluavat nähdä. Se muutti keskustelua. Kukaan ei voi kieltää sitä.

Josh: Se rikkoo monia stereotypioita siitä, millaisia tällaiset jättimenestyvät elokuvat usein ovat.

Jennifer: Haluaisin ajatella, että sillä on ollut yhden prosentin vaikutus sosiaaliseen muutokseen.

Josh: Yhden prosentin? Se olisi mahtava määrä yhdelle elokuvalle.

Jennifer: No, yritän olla vaatimaton. Mikä vain numero, joka nyt olisi vaatimaton.

Josh: En tiedä.

Jennifer: Kuulostamme idiooteilta. Mutta tiedätkö mitä? Me olemme idiootteja!

Josh: Tuo on muuten artikkelin päättävä lausahdus! [Naurua]