David Levithan: Aloitan kahdella kysymyksellä, jotka lukijat varmasti haluavat kysyä: Suunnitteliko aina palaavasi Panemiin trilogian jälkeen kirjalla, joka sijoittuisi ajassa 64 vuotta aikaisemmin? Ja jos et, mikä sai sinut palaamaan tarinaan tällä tavalla?
Suzanne Collins: Näin se toimii. Minulla on kaksi maailmaa, Alismaa (Ylismaan Gregor -sarjan maailma) ja Panem (Nälkäpelin maailma). Käytin niitä molempia tutkiessani sotateorian elementtejä. Kun löydän siihen liittyvän aiheen, jota haluan tarkastella, katson seuraavaksi mihin se parhaiten sopii. Valistus ajan keskustelu ihmisluonnon tilasta sopi luonnollisesti tarinaan, jonka keskiössä on Coriolanus Snow.
Keskittyminen 10. Nälkäpeliin antoi minulle myös mahdollisuuden kertoa Lucy Grayn tarinan. Nälkäpelin ensimmäisessä luvussa viittaan Vyöhykkeen 12 neljänteen voittajaan. Katniss ei näytä tietävän henkilöstä mitään mainitsemisen arvoista. Vaikka hänen tarinaansa ei tunneta, Lucy Gray elää merkittävällä tavalla musiikkinsa kautta auttaen kukistamaan Snow'n trilogiassa. Kuvittele Snow'n reaktio, kun Katniss alkaa laulaa "Deep In The Meadow" -laulua Ruelle areenalla. Toisaalta Lucy Grayn perintö on, että hän toi viihteen mukaan Nälkäpeliin.
DL: Minun täytyy kysyä - kun kirjoitit sen viittauksen ensimmäiseen kirjaan, oliko sinulla ajatus siitä, kuka kyseinen neljäs voittaja saattoi olla?
SC: Kyllä, mutta hän on kehittynyt paljon sen jälkeen.
DL: Millaista oli kelata rakentamaasi maailmaa 64 vuotta takaisinpäin? Mitä kosketuskiviä käytit ymmärtääksesi millainen tämä versio Panemista oli?
SC: Nautin todella ajassa matkustamisesta Panemin aikaisempaan versioon ja uudelleenrakentamisen aikakaudella vierailemisesta, joka seurasi synkkiä aikoja. Ajattelin paljon sisällissodan jälkeistä aikaa täällä USA:ssa ja toisen maailmansodan jälkeistä aikaa Euroopassa. Ihmisiä, jotka yrittivät uudelleenrakentaa, eläen joka päiväistä elämäänsä keskellä kivimurskaa. Ruokapulan, vahingoittuneen infrastruktuurin aiheuttamia haasteita, hämmennystä siitä, miten toimia rauhan aikana. Helpotusta sodan päättymisestä yhdistettynä katkeruuteen sodan aikaista vihollista kohtaan. Tarvetta löytää syyllisiä.
DL: Entäpä aikaisempi Nälkäpeli?
SC: Jopa sodan voittajana Capitolilla ei olisi ollut aikaa eikä resursseja mihinkään suurieleiseen. Heidän piti uudelleenrakentaa kaupunkinsa ja vyöhykkeiden teollisuus, joten areena todella on vanha urheiluareena. He vain heittivät lapset ja aseet sinne ja laittoivat kamerat pyörimään. 10. Nälkäpelissä kaikki räjähtää laajemmin, niin kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti.
DL: Millaista oli palata hahmoon, jonka loit hänen vanhuusvuosinaan ja kuvitella hänet 18-vuotiaana?
SC: No, ajattelin Wordsworthin säettä "On lapsi miehen isä." Vanhenevan presidentti Snow'n perusta on lapsuudessa. Sitten on Locke, joka on ympäri tätä kirjaa tabula rasa- eli tyhjän taulun teoriallaan, jossa olemme kaikki kokemustemme tuotteita. Snow'n autoritaarinen vakaumus kasvoi hänen lapsuuden kokemuksistaan, kuten myös hänen monimutkainen suhteensa matkijanärhiin, ruokaan, Nälkäpeliin, Vyöhyke 12:sta, Vyöhyke 13:sta ja naisiin. Eli kelaat takaisin ja istutat siemenet.
Mutta kaiken tämän kanssa Snow'n persoonallisuudelle pitää jättää tilaa. Onko hän luonnon vai kasvatuksen tuote? Koko hänen sukupolvensa koki traumaa, menetystä ja puutetta. Ja silti Sejanuksesta, Tigrisista, Lucy Graysta ja Lysistratasta tuli hyvin erilaisia.
Jostain syystä Snow'lla on hyvin kontrolloiva persoona. Sitten hän kokee yhden hallitsemattomimmista kokemuksista, rakastumisen. Se osoittautuu huonoksi yhdistelmäksi.Mielenkiintoista tietää, mikä oli inspiraationa Balladi laululinnuista ja käärmeistä -kirjalle, vai mitä?
Lähde
