MTV keskusteli Francis Lawrencen kanssa Nälkäpeli-sarjan ohjien ottamisesta, Sam Claflinin valitsemisesta Finnick Odairin rooliin, Haymitchin hahmon kehittämisestä, uuden areenan hankaluuksista ja elokuvan editoimisesta.
Ohjaajan paikan ottamisesta:
"Pidin paljon siitä, mitä Gary [Ross] teki, mutta minulla on tosi erilainen tyyli kuin hänellä", Lawrence selitti. "Joten minulle oli tosi helppoa tulla huoneeseen ja istua alas elokuvassa mukana olevien ihmisten kanssa ja tavallaan sanoa, 'Näistä Garyn tekemistä jutuista pidin ja pitäisin niistä kiinnin kynsin ja hampain kiinni ja syleilisin niitä, ja nämä jutut tekisin erilailla.' Hankalampi juttu minulle oli rehellisesti tavallaan astuminen maailmaan, jossa oli ensimmäisessä elokuvassa mukana olleita elokuvantekijöitä ja tietysti koko näyttelijäkaarti, kaikki ihmiset, jotka palaavat ja minä perin. Olin hemostunut siitä, miltä heistä tuntuisi... Minusta kaikki olivat yleisesti tosi suopeita ja työskentelivät kovasti ja heidän kanssaan oli loppujen lopuksi tosi hauska tehdä töitä. Luulen, että pari tyyppiä olivat tosi järkyttyneitä siitä, ettei Gary tekisi sitä ja sillä oli vähemmän tekemistä sen kanssa, että minä tekisin sen kuin sen kanssa, että Gary ei tekisi sitä. He tekivät sopimuksen Garyn kanssa; he ovat Garyn ystäviä; he pitävät Garystä. Ja minusta mukana oli ehdottomasti hieman apeutta.
Sam Claflin Finnickinä:
"[Claflin] on hyvin atleettinen, mikä on hienoa. Hän on hyvässä kunnossa. Hän on hyvin karismaattinen", Lawrence sanoi. "Mutta minä katselin myös pitkällä tähtäimellä. Tässä kirjassa hän on pelurimainen. Ja pitkällä tähtäimellä hän on itse asiassa tunteellinen hahmo ja hyvin lojaali hahmo ja hahmo, joka on rakastunut; hahmo, joka koki aika paljon surua. Ja hän todella pystyi sukeltamaan siihen, kuten myös olemaan todella charmikas ja seksikäs ja komea kuin mikäkin."
Haymitchin hahmon kehittämisestä:
"Yksi asia, jonka pariin halusimme sukeltaa hieman enemmän... on´li koko PTSD:n (traumaperäinen stressihäiriö) idea, ja [kirjailija] Suzannelle [Collins] sodan seurakset ovatkin yksi suurista asioista. Se on tavallaan koko sarjan pääteema", Lawrence sanoi. "Yksi asia, josta todella pidän tässä kirjassa on, että aletaan tavallaan nähdä, miksi Haymitch on sellainen kuin on, miksi ihmiset ovat sellaisia kuin ovat, joten hän [Woody Harrelson] ja minä teimme sen parissa reilusti töitä, PTSD:n ymmärtämisen parissa ja miten työskennellä jonkun sellaisen kanssa, jolla on traumaperäinen stressihäiriö. Lisäksi aloimme puuhastella paljon Haymitchin aidon ihmisyyden parissa, koska hän osaa välillä olla aika kyyninen ja sarkastinen. Mutta minusta hänessä on tässä ihmisempi puoli.
Areenasta:
"Areena-jutut ovat aika hankalia... vain areenan keskusosan takia, missä runsaudensarvi sijaitsee ja vesi ja lähtöalustat. Pyöreää rantaa, jota ympäröi viidakko, ei ole olemassa, joten meidän täytyy tavallaan koota se pala palalta", hän selitti. "Ja tiedäthän, vaikka Havaijilla kuvaaminen kuulostaa todella hauskalta, se on aika hankalaa, kun olet rannalla ja siellä on aaltoja ja vuorovesiä. Vuorovesi vei kulissimme mukanaan yhtenä päivänä ja sitten... kuvaaminen viidakossa, missä on ötököitä ja mutaa ja sadetta. Päivät ovat lyhyitä, joten ei ole paljoa aikaa ja alat raahata mukanasi 50 kiloisia IMAX-kameroita."
Elokuvan editoimisesta:
"On kohtauksia, jotka on leikattu", hän sanoi. "On edelleen jotain kohtia, jotka puuttuvat, koska en ole nähnyt niitä vielä, vain koska kuvamateriaalia on paljon ja koska tekemiemme 6-päiväisten viikkojen takia [elokuvan editoijalle] oli tosi haastavaa pysyä tahdissamme meidän jatkaessa eteenpäin. Kohtuullisen paljon on leikattu, mutta en ole istunut alas ja katsonut sitä alusta loppuun.
Lähde
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti