lauantai 13. syyskuuta 2014

Sam Claflin puhuu Nälkäpelin poliittisuudesta sekä julkisuudesta

Sam Claflin promoaa tällä hetkellä uutta elokuvaansa The Riot Clubia (traileri täällä) ja puhui siitä paljon The Guardianin haastattelussa. Sekaan mahtui kuitenkin myös juttua Nälkäpelistä, sen poliittisuudesta ja sen aiheuttamasta julkisuudesta.
Claflin arvostaa sitä, miten sarja on tuonut politiikan sen yleisön ulottuville, mutta hän ei ole "millään tavalla ylipoliittinen", eivätkä nämä teemat herättäneet hänen huomiotaan. Tietysti politiikan täytyy kuitenkin antaa hänelle enemmän pureskeltavaa kuin jos nämä elokuvat olisivat pelkkää toimintafantasiaa? "Joo, se antaa jokaiselle hahmolle todellista syvyyttä", hän myöntää ja puhuu Finnickin ahdistavasta kohtalosta, joka selviää Nälkäpelin kolmannessa osassa, Matkijanärhi osa 1:ssä, joka ilmestyy marraskuussa. "Poliittinen järjestelmä ja valta ovat vaurioittaneet erityisesti omaa hahmoani niin, että hän on murtunut mies. Presidentin valta periaatteessa tuhosi Finnickin. 
Politiikka sivuun, Nälkäpeli on vienyt Claflinin vannoutuneen faniarmeijan sydämiin alun epäilyksistä huolimatta. Kun hänen valintansa rooliin julkistettiin, siitä oli erimielisyyttä: hän ei ollut tarpeeksi kuuma, he sanoivat. Jotkut jopa sanoivat oudosti hänen olevan liian lihava. Nykyään hän kuitenkin saa 9000 retviittiä kuvasta, jossa hän on sängyssä unettomana. Millainen mennyt vuosi on ollut, kun sinusta on yhtäkkiä tullut hormonaalisten teinisilmien huomionkohde?
"Mikä on mahtavaa", hän sanoo, "on, että jokainen näyttelemäni hahmo on näyttänyt tosi erilaiselta, joten en kävele ympäriinsä hiukset blondeina ja vatsalihakset esillä niin kuin Nälkäpelissä." Hänet tunnistetaan vain silloin tällöin: "Elän tavallaan tuntemattomana, mikä on mahtavaa." Todellakin, hän sapuu Sohon haastatteluumme näyttäen vaivattoman anonyymiltä reppu selässään. "Olen todellakin kokenut spektrin toisen pään ystävien, tuttavien ja kollegoiden kautta, jotka eivät voi mennä minnekään, eivät voi lähteä hotellista, eivät voi kävellä leipomoon, eivät voi tehdä mitään, mitä normaali ihminen tekisi ja se on tosi harmillista", hän lisää. "Olen tosi onnekas ja kiitollinen, että minut on tavallaan jätetty yksin tai huomaamatta." 
Lähde

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti