keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Jennifer Lawrence puhuu Nälkäpeli-elokuvien sanomasta, kanssanäyttelijöistään yms.


Slash Filmsin uudessa haastattelussa Jennifer Lawrence puhuu mm. Nälkäpeli-elokuvien sanomasta, kanssanäyttelijöistään kuten Philip Seymour Hoffmanista hauskoista kuvaushetkistä
Tässä elokuvassa, jopa kaiken toiminnan kanssa saa käsityksen siitä, että hallitus on aina paikalla ja painostaa näitä hahmoja.
Joo ja julmuus tulee ällistyttävälle tasolle. Hän ei saa edes sanoa hyvästejä perheelleen.
Elokuvassa on on vallitsevana teemana "nouseminen". Luuletko, että se on jotakin, joka saa nuoret inspiroitumaan aktivismista?
Jos on nuorempi sukupolvi, josta tuntuu, että heidän täytyy puhua jotakin vastaan, sitten toivon, että he tekevät sen. Toivon, että he tulevat tekemään sen. On hankalaa olla yksi ääni ja yksittäinen, alin, vyöhykkeeltä 12 oleva ei-voisi-päästä-yhtään-pidemmälle nuori tyttö. [On hankalaa] olla vain yksi ääni maailmassa, jossa asiat ovat väärin. Mielestäni on tärkeää näyttää, miten suuri se [ääni] on, koska he ajattelevat, että meistä tulee niin helposti lampaita, yhteiskunnasta [kokonaisuudessaan] ja erityisesti nuoremmasta sukupolvesta. Me tavallaan vain seuraamme edellämme olevia ihmisiä ja teemme mielellämme asioita, jotka ovat siistejä, ilman, että meillä on mitään poliittista tietoa. Ja siksi se fakta, että nuoret aikuiset rakastavat tätä niin paljon kuin rakastavat, miksi se myi niin monia kappaleita kuin myi, oli mahtavaa ja sanoo minusta paljon.
Katniss on joskus turhauttava, koska hän on niin vastahakoinen olemaan sankari. Onko näyttelijänä vaikeaa kuvastaa sellaista pidättyväisyyttä?
Joo, tarkoitan, joskus. Minusta se on turhauttavaa, koska minä haluan hänen olevan sankari. Haluan hänen olevan, tiedäthän, 'Tietysti teet tämän, tietysti haluat johtaa kapinaa. Kerro heille haluavasi olla Matkijanärhi, ehdottomasti.' Mutta näyttelen todellista tyttöä, joka on jumissa. Ainut asia, jota hän haluaa ja mikä tekee hänestä aidon sankarin on, että hän haluaa mahdollisimman vähän kuolemaa. Hän ei halua sotaa kostaakseen. Hän haluaa korjata tilanteen ja mielestäni Capitolin julmuus saavuttaa pisteen, jossa ei voi olla tekemättä jotakin, tiedäthän? Täytyy toimia.
Sinulla on joitain mahtavia keskinäisiä kohtauksia Donald Sutherlandin ja Philip Seymour Hoffmanin kanssa. Olet tilanteessa, jossa olet heidän vertaisensa. Hullaannutko, kun ajattelet vaikka, 'Voi luoja, työskentelen näiden tyyppien kanssa?'
Kyllä. Hullaannuin. Tiedäthän, ennen heidän tapaamistaan. Ja sitten heidät tapaa ja he ovat vain Phil ja Donald ja voitte pitää hauskaa. Mutta on... valehtelisin, jos en sanoisi, että on 'nipistä minua'-hetkiä jokaikinen kerta... kun teen kohtausta Phil Hoffmanin kanssa tai kun Julianne Moore on nyt osa näyttelijäkaartia. Se on ihan vain, että katson heitä ja ajattelen, 'Oletteko te tyypit oikeasti elokuvassamme? Tapahtuuko tämä oikeasti?' Se on tosi merkittävää. Enkä minä tietenkään koskaan kerro sitä heille, koska, tiedäthän. Mutta ne ovat, ne ovat totaalisia 'nipistä minua'-hetkiä.
[...] Sekunniksi takaisin Vihan liekkeihin, näissä elokuvissa on paljon ihmisiä, jotka ovat niin hauskoja. Kenen kanssa oli vaikeinta pitää naama peruslukemilla?
Oh... voi luoja, tämä on hankala. He molemmat... se on mahdotonta, koska he olivat molemmat täydellisen huvittavia sekä kuvattaessa, että kulisseissa. Mutta kuvattaessa, olin sanomassa aikaisemmin, että minun kaikista mahtavin, ylpein näyttelemishetkeni oli, kun en nauranut Caesarin [Stanley Tucci] kohtauksissa, kun hän haastattelee minua ja puhuu mistä tahansa.
Kuinka monta ottoa luulet yhden Caesarin jutuista yleisesti vievän, koska Tuccilla on leveä hymy ja hän huutaa kasvojesi edessä?
Tarkoitan, hän onnistuu joka kerta. Mutta hänen täytyy tehdä pitkiä päiviä, kuten meidän muidenkin. Olen varma, että hänen poskensa olivat väsyneet. 
Koko haastattelun voi käydä lukaisemassa englanniksi täältä. Jennifer puhuu vielä mm. muista rooleistaan.

Lähde

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti