Viimeisimmissä kuvissa näkyy "seinä", jota rakennetaan konteista vihreitä ruutuja varten, "savuvahinkoja" on lisätty rakennuksiin, jotka on nyt maalattu harmaiksi ja möhkäle julkisivusta, johon on kaiverrettu "Of Justice".
Lisäyksien lisäksi he ovat hajottaneet yhden alkuperäisistä rakennuksista ja liikuttaneet paljon kivimurskaa ympäriinsä, joten nyt näkyvillä on myös suuri savupiippu. Kulissit muuttuvat paljon päivittäin, joten näyttää siltä, että he valmistautuvat aloittamaan kuvaukset siellä pian ja sen perusteella miten paljon töitä he ovat tehneet, odotamme heidän viettävän siellä ainakin muutaman päivän.Lisää kuvia kuvauspaikalta löytyy täältä. Täältä taas näkee miltä sama paikka näytti vielä kuun alussa!
Katniss tunnetaan leteistään. Miten keksit hänelle eri tyylejä käytettäväksi Capitolissa verrattuna siihen, kun hän on areenalla tai vyöhykkeellä 12?
Elokuvassa huomaat, kun Katniss ensimmäisenä saapuu Capitoliin, hänellä on värjätty letti otsallaan. Hänen lettinsä yhdistävät hänet aina hänen perheeseensä, hänen juuriinsa. Hän pitää aina yllä jotakin versioita, jottei kadottaisi itseään. Letit ovat symbolisia. Esimerkiksi kun hän sapuu Capitoliin, hänellä on VALTAVA letti. Se on kapinan merkki.
Entäs Primin hiukset?
Primillä on myös aina lettejä - pieniä hiussolmukkeita. Ne ovat samanlaisia kuin Katnissin letit, vain hitusen erilaisia. Tämä näyttää jatkuvuutta ja ykseyttä hänen ja hänen siskonsa välillä.
Mikä oli inspiraatiosa Johannan hiuksiin?
Johanna on villi kortti. Hänen hiustensa piti olla tosi katutyyliset, tosi vaihtelevat väreissä. Ei täydellistä leikkausta. Halusin sen näyttävän siltä kuin hän olisi tehnyt sen itse. Koska hän on Capitolin lemmikki, hänen hiuksensa ovat hänen tapansa kapinoida - kyseessä ei ole glamouri hiustyyli. Se on kunnianosoitus hänen persoonallisuudelleen. Hän on hyvin raaka ja mahtava taistelija. Johanna on sen vastakohta, mitä Capitol edustaa.
Effie Trinketillä on uskomattomia asuja. Millaista oli luoda hänen monia hiustyylejään?
Niin hauskaa! Effie on yksi lempirooleistani koko elokuvassa. Hän on fashionista ja hän ruumiillistaa kaiken, mitä Capitol edustaa. Effie on aina koristautunut virheettömästi. Loin lookkeja, jotka olivat yliampuvia. Hänellä oli yllään hulluja Alexander McQueenin asuja ja hänen hiustensa piti toimia niiden kanssa, täydentää niitä. Yksinkertainen tyyli olisi hukkunut.
Keiden muiden hahmojen tyylien luominen oli sinusta hauskinta?
Caesar Flickermanin ja hänen erilaisten peruukkiensa. Kirjassa hänellä on violetti peruukki. Joten minä loin kaksisävyiden laventeli/violetti peruukin. Hänen tyylinsä on aina hauska tehdä. Myös hänen apulaisensa, Claudius Templesmith, oli mielenkiintoinen. Hänellä oli tosi feminiini, siisti peruukki. Nämä kaksi yhdessä ovat mielenkiintoisia, värikkäitä ihmisiä - molemmat hyvin extremejä.
Millaista on herättää Capitolin tyyli henkiin?
Se on haastavaa ja hauskaa. Saan käyttää mielikuvitustani - tämä ei ole sellainen aikakauteen perustuva juttu, jossa minulla on valokuvia malliksi. Kaiken täytyi syntyä mielikuvituksestani. Oli tosi pelottavaa nähdä hyväksyttäisiinkö ideani ja tosi mahtavaa, kun ne hyväksyttiin.
Mitä haasteita oli, kun työstit monia tyylejä Vihan liekkien näyttelijöille?
Aika. Meidän täytyy tehdä niin paljon niin lyhyessä ajassa. Esimerkiksi, minulla oli kolmea viikkoa aikaa tehdä 300 peruukkia! Tietysti minulla oli paljon apua - mahtavia hiustaiteilijoita, platinataiteilijoita. Minulla on loistava tiimi. Työskentelemme saadaksemme ajastamme mahdollisimman paljon irti.Mitä mieltä olette Linda Flowerin työstä? Hän oli mukana myös Nälkäpelissä.
En ole pystynyt ottamaan osaa yhteenkään näytökseen paitsi ennakkonäytöksiin, koska menin suoraan takaisin Eurooppaan tiedustelemaan ja olen siellä juuri nyt. Juoksen todennäköisesti teatteriin joiden muiden elokuvantekijöiden kanssa kiitospäivän viikonloppuna. Menemme takaisin Atlantaan valmistelemaan kuvausten uudelleen aloittamista. Tulee olemaan hienoa nähdä se oikein yleisön kanssa.Fanien reaktioista Vihan liekkeihin
Olen hyvin tyytyväinen fanien reaktioista joihinkin tiettyihin elokuvan hetkiin... Olen tosi iloinen, että Johannan kohtaukset saivat aikaan hyvät naurut. Minusta hän on uusista hahmoista yksi erottuvimmista ja olen tosi ylpeä hänen kohtauksistaan.
Luulen, että reaktio, joka yllätti minua eniten, on hurraus kohdassa, kun Katniss ampuu voimakenttää lähellä elokuvan loppua... Se on niin hankala kohtaus (tarinallisesti) ja riskaapeli liike hänen hahmolleen, että luulin, ettei se ikinä saisi sen kaltaista vastakaikua, mutta se saa minut tosi iloiseksi.
Halusin aina varmistaa, että tämä elokuva pärjäisi omillaan, erityisesti taustatarinoiden kannalta. Halusin ihmisten pystyvän seuraamaan elokuvaa helposti askel askeleelta, olivat he sitten lukeneet kirjan tai nähneet ensimmäisen elokuvan tai eivät. Avain siihen on, ettei selittele liikoja ja se oli se tarkka linja, jota pystyimme mielestäni käsittelemään oikein.Matkijanärhi-elokuvista
Silloin kun lupaiduin mukaan kahteen viimeiseen elokuvaan, minä ehdottomasti aloin miettiä miten tarina tulisi vaikuttamaan myöhempiin lukuihin. Mutta suurin osa siitä, mitä olisin laittanut mukaan oli jo kirjoitettuna kirjoihin. Huomaan, että työskennellessäni Matkijanärhi-elokuvien parissa palaan jatkuvasti takaisin Vihan liekkeihin ja vedän asioita siitä elokuvasta ja tarinasta täyttämään näitä tarinoita... paikkoja, hahmoja ja joitain tiettyjä esteettisiä valintoja.Koko artikkelin voi käydä lukaisemassa täällä!
Vihan liekkien perusteella näytät olevan tosi uskollinen kirjoille. Mikä on sinun oma henkilökohtainen lempikohtauksesi kirjasta ja oliko sinulla jotain suosikkia, jonka olisit halunnut tuoda valkokankaalle, mutta jostain syystä se ei vain toiminut?
Voittajien kiertueen ensimmäinen pysähdys on aina viehättänyt minua. Minusta tarina siinä kohtaa vaihtaa uuden vaihteen silmään ja aletaan ymmärtää, että panokset ovat paljon kovemmat. Ja oli joitain kohtauksia Peetasta ja Katnissista koulutuskeskuksen katolla ja minä aina pidin niistä kirjassa, mutta emme saaneet niitä elokuvaan.
Halusin tietää, minkä syiden takia jätettiin pois kohtaus, jossa Plutarch näyttää Katnissille kelloaan juhlissa?
Sille on tosi yksinkertainen syy. Kuvasimme kellon, koitimme kelloa leikatussa versiossa ja otimme sen pois. Koska meillä ei ole sitä vaihtoehtoa, että näkisimme Katnissin ihmettelevän ja epäilevän kellon tarkoitus elokuvassa, sen merkityksestä olisi tullut aivan liian selkeä ja se olisi ollut virhe.
Mietin vain, miksi vauvaa ei mainittu uudestaan pelissä. Kirjassa Peetan oli tarkoitus korostaa koko "epäonniset rakastavaiset...ja vauva"-juttua. Muuten elokuva meni ihan nappiin! Olen totaalisen vaikuttunut!
Kirjassa on muutamia hetkiä, joissa vauva tuodaan taas esille, usein sarkastisessa valossa ja Finnickin toimesta. Ja se käsikirjoitettiin, mutta leikattiin, usein harjoitusten aikana, koska huomasimme, että lähestyessämme ja kokeillessamme kohtausta, joka on pelottava, ja jossa on kyse elämästä ja kuolemasta, niissä hetkissä oli vaikea käyttää huumoria ja samalla ylläpitää todellisuuden tuntua. Joten joitain niistä kohtauksista leikattiin.
Halusin vain mainita, että elokuvan viimeinen lähikuva Jenniferin kasvoista oli niin unohtumaton, että en ole saanut sitä pois mielestäni. Minun täytyy nähdä se uudestaan! Oliko viimeisessä kohtauksessa/kuvassa jotakin mainitsemisen tai jakamisen arvoista? Kiitos!
Elokuvan lopun kohtaus on suoraan kirjasta ja se käsikirjoitettiin (dialogi mukaan lukien) aikalailla suoraan kirjasta (ehkä lisättiin yksi lause) ja kirjassa kohtauksen lopussa Katnissin vastaus oli murtua. Ja kuvattuamme osan kohtauksesta, näin vilaukselta Jenin tekevän jotakin erilaista. Näin hänen alkavan murtua ja sitten sen muuttuvan vihaksi ja uhmaksi, ja minä pidin siitä, minusta se oli parempi ja sitten mieleeni tuli ajatus siitä, että viimeinen kuva kuvattaisiin suoraan alas häneen, kun hän katsoo linssiin viimeisessä kohtauksessa. Joten elokuvan lopputahti iloinen yhteensattuma.
Näemmekö pieleen menneitä kohtauksia DVD:llä?
Voi ei, kunpa näkisimmekin! Jen vaatii minulta aina pieleen menneitä kohtauksia. Siinä olisi paljon hauskoja juttuja, jotka tapahtuivat ennen "actionia" ja "cutin" jälkeen, Jen kaatuili aina... Hän on vieläkin vihainen minulle siitä, etteivät editoijat koskaan pistäneet kasaan pieleen menneitä kohtauksia Vihan liekeistä, mutta Matkijanärheen saisimme todennäköisesti hyvän sellaisen ja olemme kuvanneet vasta viiden viikon ajan.
Minkä luulet olevan suurin haaste Matkijanärhen kuvaamisessa?
Se on tunteellisesti rankka tarina Katnissille, kun taas kaksi ensimmäistä elokuvaa ovat olleet hyvin suorasukaisia Katnissin tunteiden kannalta, hänen tunteidensa kulun jäljittäminen on suurin haasteeni.
Olen trilogian suuri fani. Näin Vihan liekit eilen. Kysymykseni on, että onko sinulla vielä suunnitelmia Matkijanärhen valkoisista liskomutanteista? Kiitos ja hienoa työtä tähän asti.
Minulla on suunnitelmia! Minulla on niiden malli. Ja minusta niistä tulee tosi pelottavia.
Millaista on ollut työskennellä neiti Collinsin kanssa ja miten hän on vaikuttanut elokuviin?
Suzanne on mahtava. Lähdemateriaali on se asia, joka alun perin veti minut projektin puoleen. Kun sain työn, ensimmäinen asia jonka tein oli, että lensin New Yorkiin ja istuin hänen kanssaan parin tunnin ajan ja tutkin hänen ajatuksiaan Nälkäpelin maailmasta, vain uppoutuakseni maailmaan niin paljon kuin mahdollista. Mutta loppujen lopuksi me päädyimme istumaan hänen kustantajansa toimistoon kolmeksi päiväksi putkeen, kävimme läpi kirjaa ja loimme luonnoksen siitä, millainen käsikirjoituksen meistä piti olla. Nina Jacobson (tuottaja) kävi siellä silloin tällöin ja me heitimme hänelle ideoitamme ja noiden kolmen päivän päättyessä annoimme luonnoksen käsikirjoittajalle ja annoimme hänen aloittaa.
Miten Matkijanärhessä lähestytään Katnissin ymmärrystä siitä, että hän rakastaa Peetaa (eikä vain hulluna teinirakastumisena, vaan hänen rakkauttaan häneen ihmisenä, hänen rakkauttaan rauhaan, jota Peeta edustaa)? Ymmärrän, että se on hankala suhde kuvailtavaksi, koska kirjoissa lukijoilla on täysi pääsy Katnissin tunteisiin eikä edes hän ole varmas tunteistaan.
Tämä on hyvin monimutkainen kysymys ja luulen, että aika rehellisesti sanottuna asia, joka kiinnostaa minua eniten hänen suhteessaan Galeen ja Peetaan on, että he ovat täysin verrannollisia tilanteisiin. Vihan liekkien alussa hän haluaa unohtaa aikansa pelissä on jatkaa tavallista elämäänsä, mikä tarkoittaa sitä, että hän ajaa itsensä pois Peetan luota, koska hän on muistutus pelistä ja lähentyy lapsuudenystävänsä Galen kanssa, koska hän muistuttaa häntä kodista. Mutte kun hänet heitetään takaksin peliin, hänet vedetään pois Galen luota ja työnnetään takaisin Peetaa kohti, koska hän löytää lohtua hänestä, hän kun jakaa hänen kanssaan pelin trauman. Mutta en ikinä, edes yhden minuutin ajan, ajattele, että hän istuskelee miettien ketä hän rakastaa enemmän. Hänellä ei ole aikaa siihen. Ja sama on tosi Matkijanärhessäkin.Lähde
Vihan liekkien avausviikonlopun lipputulot eivät nousseet aivan niin korkealle kuin sunnuntaiaamuna ennustettiin, mutta se on tuotti silti enemmän kuin mikään muu elokuva avausviikonloppunaan marraskuussa! Loppujen lopuksi tuloja tuli 158,1 miljoonaa dollaria. Nälkäpeli tuotti avausviikonloppunaan maaliskuussa 2012 152 miljoonaa dollaria.Psykologisesta traumasta:"Se on outo juttu", Lawrence kertoi Wired:lle juuri ennen kuin hän lensi Eurooppaan jatkaakseen kuvauspaikkojen etsimistä kahta viimeistä elokuvaa varten."Jotenkin minulla ei ollut läheskään yhtä paljon paineita aloittaessani Vihan liekit kuin nyt tehdessäni Matkijanärhiä... Minulle [tämä] on luku, joka antaa koko sarjalle tarkoituksen."
"Minulle Vihan liekit on sen alku, siinä vahinko alkaa näkyä ja se muuttuu vain pahemmaksi. Tietysti jos tunnet Matkijanärhen, tiedät, että jotakin tehdään Peetalle ja niinpä siinä paljon enemmän sen [trauman] tutkimista."Kirjan ja elokuvan lopusta:
[...]Lawrence kertoi MTV:lle, että hän saattaa päättää Matkijanärhi osa 2:n "tosi pienellä, minimaalisella kohtauksella, jossa Katniss metsästää", mutta hän ei sanonut mille kohtaa se sijoittuisi aikajanalla. Mahdollisuudet ovat, että se tulee todennäköisesti olemaan tulevaisuudessa, tosin Lawrence kieltäytyi tarkentamasta milloin tarkalleen. "Kirjan loppu ja kirja itse ovat vain tosi tärkeitä minulle", hän sanoi. "Sanon vain, että teemme kirjan. Mutta koska me jaemme sen kahteen, maailman kasvattamisella on tilaa. En halua paljastaa mitään, mutta olemme tosi uskollisia kirjalle."Matkijanärhiä ei nähdä IMAX:inä (kuten Nälkäpeli ja osa Vihan liekeistä):
"Tosiasiassa me kuvaamme Matkijanärheä digitaalisesti. Siirryimme filmistä digitaaliseen - pääasiassa siksi, että se on hyvin erilainen tarina ja suurin osa siitä tapahtuu maan alla ja vyöhykkeellä 13."Mitä sanotte, uskotteko, että näemme epilogin elokuvan lopussa? Vihan liekkien perusteella voisi kyllä sanoa, että kun Francis sanoo elokuvan olevan uskollinen kirjalle, se myös on sitä!
Sinulla on hienoja kohtauksia, joissa olet tavallaan lähes miellyttävä Jennifer Lawrencelle ja sitten me itseasiassa näemme kohtauksia Snow'sta lapsenlapsensa kanssa. Tekeekö se hänestä täysipainoisemman ihmisen, vaikka hän onkin ihminen, joka on luisunut täysin raiteiltaan?
Totta kai hän, tietyssä kontekstissa. Ehdottomasti on. Ja hänen täytyy olla mukava tyyppi, jonka kanssa olla, niin kauan kuin - tiedäthän. Kun hän puhui Seneca Cranelle ruusutarha-kohtauksissa, jotka Gary kirjoitti ensimmäiseen elokuvaan, hän onnistui luomaan kohtauksen, jossa Snow oli suora Cranen kanssa, koska hän oli tekemässä Cranesta menestyjäänsä ja Crane pilasi sen. Hän oli tunteileva. Hän teki vääriä päätöksiä. Et voi tehdä vääriä päätöksiä, koska maksat niistä hengelläsi. Snow'lle Katniss Everdeen on täydellinen. Hän on kaikkea, mitä Snow haluaa menestyjältä. Ja ehkä Snow onnistuu ja kääntää hänet ympäri, koska hän ei halua olla vallankumouksen sankari. Muut ihmiset tekevät sen Katnissille. Snow tekee eri juttuja tahollaan. Hän käyttää asioita, jotka hän tuntee, eli uhkauksia ja manipulointia. Mutta joka tapauksessa, se on shakkipeli eikä se tule päättymään tasapeliin. Jonkun kuningas tulee kaatumaan kumoon.
Mikä nuoremmissa näyttelijöissä ja ohjaajissa, joiden kanssa olet viime aikoina työskennellyt, on samaa tai erilaista niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa olet työskennellyt menneisyydessä?
Ollakseni rehellinen, en näe heitä paljon. Mutta Jennifer, hän on nero. Hän on totuuden toimitusjärjestelmä. Hän kanavoi hahmoja ja voit nähdä, miten viaton hän oikeasti on ja miten hän vastaanottaa tietoa ja imee sitä. Hän ei manipuloi sitä. Hän ei laskelmoi sitä. Hän ei suunnittele sitä. Se vain tapahtuu. Tarkoitan, että se on tarkoituksellista ja se on todellista ja sellaisena se tunnistetaan. Siksi kaikki ajattelevat, "Oh vau", koska hän tuo totuuden esiin. Hän sanoi tänään, "Elokuvien tekeminen on parempaa kuin lomalle meneminen", hän sitten hän lisäsi vain ollakseen hauska, "niin kauan kuin ruokatarjoilut ovat hyvät." Hänellä on tämänkaltaista nokkeluutta. Mutta totuus siinä on, että elokuvan tekeminen on parempaa kuin lomalle meneminen, koska hän on vapautunut jostakin, mitä se ikinä onkaan hänen omassa elämässään ja on tässä kauneuden ja erinomaisuuden ja yliluonnollisuuden valtakunnassa. Ihailuni häntä kohtaan on rajatonta, minun on oltava rehellinen. Olen hänen lumoissaan. Minä vain rakastan häntä. On niin herkullista katsoa pöydän yli häntä ja uhata hänen elämäänsä ja katsoa häntä silmiin.Donald näyttäisi olevan aivan yhtä suuri Jennifer-fani kuin mekin. :D
TIME: Mistä Katniss tuli?
Suzanne: Katniss saapui lähes täysin muotoutuneena. Että hän oli jousiampuja, että hän oli perheensä yksinomainen tuki, että hän oli hyvin ihailtava hahmo, mutta myös samaan aikaan hyvin virheellinen hahmo, koska hän tarvitsi sitä selviytyäkseen siitä, mistä hänen oli tultava selviytymöön. Hän oli yksi niistä lapsista, joiden harteille oli heitetty suuri vastuu liian nuorena ja se oli muovannut häntä tietyllä tavalla. Joten joillain tavoin hän on hyvin aikuismainen ja joillain taas äärimmäisen epäkypsä ikäisekseen.
Ja sitten mikä on hauskaa - kun istuin alas kirjoittamaan kirjaa, tarkoitukseni oli, että se olisi kuin Ylismaan tarinat, hän-kertojalla ja menneessä aikamuodossa. Ja aloin kirjoittamaan ja se tuli ulos minä-kertojalla nykyhetkessä. Oli kuin hän olisi vaatinut saada kertoa tarina, joten tein sitten niin. Hän oli päässäni täysin hyvin nopeasti.
TIME: Mihin uskot ihmisten samaistuvan hänessä? Tietenkin hänen kokemuksensa on hyvin erilainen kuin heidän, jotka todella lukevat kirjat. Tai ainakin toivon niin.
Suzanne: No minusta yksi asia, johon ihmiset samaistuvat hänessä on, että hänessä on vikoja. Tiedät ensimmäiseltä sivulta, esimerkiksi, että hän yritti hukuttaa kissanpennun. Nyt jos sitä ajattelee, on paljon asioita joita kissanpennun kanssa olisi voinut tehdä. Sen olisi voinut pistää ulos, hän olisi voinut kysyä naapureiltaan olisivatko he halunneet sen, hän olisi voinut antaa sen juosta ympäriinsä pyydystämässä hiiriä. Mutta hän ottaa sen ja yrittää hukuttaa sen ämpäriin samalla kun hänen pikkusiskonsa itkee ja hän heltyy, koska on kyse Primistä, mutta olet ensimmäisellä sivulla eikä sinut tarvitse huolehtia siitä, että tämä hahmo tuntuisi moraalisesti ylivoimaiselta. Tiedät heti, että okei, hän ei ole täydellinen.
Mutta hyvin nopasti, parin luvun sisällä, hän tekee tämän merkittävän asian eli ilmoittautuu elonkorjuussa vapaaehtoiseksi Primin puolesta. Joten nyt sinulla on jo monimutkainen hahmo. Etkä ole varma - on myös kyse siitä, että hänen moraalinen kompassinsa ailahtelee. Se ei aina osoita pohjoiseen. Se ei aina osoita oikeaan ja moraaliseen vaihtoehtoon. Hänellä on pohjimmiltaan hyvä sydän, mutta tiedät, että hän pystyy tekemään valintoja, joiden kenenkään ei pitäisi joutua tekemään.
Francis: Minusta myös ihmiset voivat todella samaistua häneen ja uskoa valintoihin, jotka hän tekee. Hän ei ole millään tavalla supersankari. Hän on hyvin aito ihminen, joka haluaa hyvin aitoja asioita ja on hyvin vastahakoinen ottamaan minkäänlaista supervastuuta. Luulen, että kuka tahansa meistä, oli kyse miehestä tai naisesta, voi kuvitella tulla tyrkätyksi tilanteeseen ja samaistua valintoihin, jotka hän tekee. Hän on sankarimainen, mutta hän ei ole supersankari ja minusta se on valtaisa asia.
[...]TIME: Olet hassussa asemassa ihmisenä, joka on luonut tämän valtaisan, tavallaan koko median kattavan ilmiön, joka myös käsittelee mediaa hyvin kriittisesti. Onko siinä tasapainottelemista?
Suzanne: Se on jollain tasolla ironista, mutta toivon, että se on ironiaa, josta myös yleisö on tietoinen. Se on yksi syistä, joiden takia olen niin innoissani markkinointikampanjasta. Se on aivan loistava, koska se käyttää samoja kuvia promoamaan elokuvaa meidän yleisöllemme kuin Capitol käyttää promoamaan neljännesjuhlaa Capitolin väelle. Juuri se, tämä dualismi, on tosi lähellä sitä, mistä kirja kertoo. Se muuttuu vielä enemmän siksi siirtyessämme eteenpäin Matkijanärheen: propagandasotaan, toden ja epätoden kuvaan ja siihen, että voitko uskoa siihen, mitä näet ruudulla, kuinka paljon sinua manipuloidaan, kuinka paljon kuvaa manipuloidaan, kuinka paljon sinulle valehdellaan.Tässä osassa Suzanne myös kertoo valinneensa jousen ja nuolet Katnissin aseeksi niiden uskottavuuden takia ja samaistuvan enemmänkin Plutarch Heavensbeehen kuin Katnissiin, jota on kuitenkin vaikeinta erottaa hänen mielestään. Hän myös sanoo, ettei ole yhtään kiinnostunut cameo-roolin tekemisestä elokuvissa. Näistä voi lukea lisää täällä.
TIME: Kun luin ihmisten kirjoittavan Nälkäpelistä, näyttää siltä, että osa luki sen allegoriana tunteellisesta kokemuksesta olla nuori ja osa luki sen enemmänkin kirjaimellisesti sotaa ja poliittista sortoa ympäröivien moraalisten asioiden tutkimuksena. Onko se molempia? Oletko tyytyväinen molempiin?
Suzanne: Olen lukenut niin monia tulkintoja. Löytyy kokonainen kristillinen allegoria. Tiedäthän, olen nähnyt ihmisten puhuvan siitä kuin Platonin luolavertauksesta, mikä on tosi hauskaa. Olen nähnyt suuren hallituksen kanteen. Olen nähnyt, tiedäthän, 99 prosenttisesti kaikkea. Luulen, että ihmiset tuovat paljon itsestään kirjaan. Kun Nälkäpeli ensimmäisenä ilmestyi tiesin, että ihmisillä oli hyvin erilaisia kokemuksia. Se on sotatarina. Se on romantiikkaa. Muut ovat sitä mieltä, että se on toimintaseikkailu.
Tiedäthän, minulle se oli aina ensiksi ja päällimäisenä sotatarina, mutta mikä ikinä tuo sinut tarinaan on okei minulle. Ja sitten, tietysti, jos ihminen näkee sen nuoren kokemuksena tai kristillisenä allegoriana, et voi kertoa heille toisin. Se oli heidän aito vastauksensa siihen ja se on okei. Et voi sekä kirjoittaa ja sitten istua toisella puolella ja tulkita sitä ihmisille.
Voin kertoa sinulle, että minulle se oli sotatarina. Mutta siinä on myös niin monia eettisiä ongelmia, koska kyseessä on sota ja sitä kiertää niin monia muita eettisiä ongelmia, on väkivaltaa, on sotaa, on nälkää, on propagandaa, on ympäristön tuhoutuminen, on armoton hallitus, vallan väärinkäyttö ja kaikki nämä muut elementit, jotka tulevat mukaan kuvaa ja ihmiset saattavat vastata niihin, jotka ovat heille tärkeimpiä ja tiedäthän, että jotkut tulivat rakkaustarinan takia. Se on okei. Tule rakkaustarinan takia, pysyä sodan takia.
TIME: Francis, luetko fanien reaktioita netistä? Seuraatko mitä ihmiset sanovat Twitterissä roolittamisesta ja sen kaltaisista asioista?
Francis: Kyllä, vähän joo. Tarkoitan, minun kokemukseni perusteella tähän mennessä se on ollut tosi positiivista, mikä on ollut tosi mukavaa. Tarkoitan, minun täytyy sanoa, että kun sain työn pysyin aikalailla poissa netistä viikon tai kahden ajan, olin vain tavallaan hermostunut...
Suzanne: Kunnes he lopettivat sinusta puhumisen?
Francis: Joo, mitä tahansa he tunsivatkin, en halunnut tietää. Sitten minä tavallaan aloin lukea juttuja, kun ne julkaistiin. Tai sitten oli huhuja, tiedäthän. Mutta saimme ihmisiltä laadukasta palautetta. Ajattelin, että suurin sanaharkka kiertäisi Finnickin valintaa. Kaikilla oli oma ideansa siitä, miltä tämä jumalainen mies näyttäisi. Tiedäthän, joillekin se on joku Chris Hemsworthin [Thor] kokoinen ja toisista Sam Claflin on täydellinen. Mutta siinä tuli aina olemaan väittelyitä aiheuttavia päätöksiä.
[...]TIME: Elokuvassa on merkittävä kohtaus, jossa Katniss on juuri kuullut neljännesjuhlasta ja hän juoksee metsään ja tuntee kaiken kerralla. Kerro minulle lisää siitä kohtausesta.
Francis: No, me kuvasimme sen tosi, tosi nopeasti. Me itseasiassa kuvasimme kaksi päivää ulkona kaupungin ulkopuolella Ramapo vuorilla New Jerseyssä. Tammikuussa, kun Jen oli Unelmien pelikirja-kiertueellaan, tiedäthän, Oscar-kampanja, me tavoitimme hänet ja kuvasimme kaksi päivää vuorilla. Ja siellä oli noin -10 astetta. Oli jäätävän, jäätävän kylmä. Koska oli niin kylmä ja koska siinä kohtauksessa hänellä ei ole takkia, pystyin pyytämään häntä tekemään sen vain kolme tai neljä ja hän oli tehnyt pari ottoa, joissa hän oli huutanut "Ei, ei, ei, ei, ei." Sitten pyysin häntä tekemään sen hiljaa ja loppujen lopuksi se oli otto, jota käytimme.
TIME: Kerro minulle jostakin muusta, mikä oli vaikeaa - rankempaa kuin odotit.
Francis: Runsaudensarvi-jutut olivat tosi vaikeita. Teimme areenan rakentamalla runsaudensarven saarelle, sekä pari pienoista. Ja pienen alustan, joilla he nousevat areenalle, rakensimme lampeen Atlantassa. Emmekä me voineet kuvata sitä ennen kuin marraskuun puolivälissä, joten vesi oli noin neljä asteista ja tavallaan sameaa. Se ei näyttänyt kovin hyvältä. Joten vain veden ympärillä taktikoiminen ja ihmisten saaminen neljä asteiseen veteen ja sieltä pois oli tosi, tosi vaikeaa. Me edes lääketieteellisistä syistä saaneet laittaa Magsia veteen, koska se oli niin kylmää ja se olisi nostanut hänen verenpaineensa korkealle.
Suzanne: Me puhuimme kerran Matkijanärhestä ja etkös sinä sanonut, että "Ainakaan siinä ei ole vettä."
Francis: Joo. Ainakaan siinä ei ole vettä. Tai hyvin vähän.
Suzanne: Niin hän lohdutti itseään.Täältä voi vielä lukea siitä, miten hankalia taistelukohtaukset olivat, että Suzanne yllättyi Nälkäpelien suuresta suosiosta aikuisten kesken sekä dystopiasta, elämänsä muuttumisesta sekä minkä parissa hän työskentelyy nyt.
TIME: Francis, mikä Vihan liekeissä vetosi sinuun? Mikä sai sinut haluamaan tehdä tämän elokuvan?
Francis: Rakastin tarinoita ylipäänsä. Teema ja idea sodan seurauksista ja mitä se tekee ihmisille ja miten sota ja väkivalta vaikuttavat ihmisiin. Ajattelin vain, ettei ole monia tällaisia nuorten aikuisten tarinoita, joissa on aito, vahva, ajankohtainen ja samaistuttava idea. Sitten minulla oli Vihan liekeissä mahdollisuus avata sitä maailmaa. Yksi osa, jonka tekemistä rakastan on luominen ja ensimmäisessä tehtiin paljon maailman luomista, mutta mahdollisuuksia oli lisää - tulimme näkemään enemmän Capitolia, enemmän vyöhykettä 12, paljon muita vyöhykkeitä. Oli aivan uusi areena, jolla ei ollut mitään tekemistä ensimmäisen areenan kanssa. Joten oli paljon visuaalisia asioita, joihin pystyin upottamaan hampaani.
TIME: Tuntuiko sinusta, että halusit pitää saman tyyppisen visuaalisen tyylin ja visuaalisen "sanaston", jonka [Nälkäpelin ohjaaja] Gary [Ross] oli vakiinnuttanut?
Francis: Luulen, että olisi ollut pieni virhe heittää aivan täysin elokuvan lähestymistapa, kun on kyse sarjasta. En ikinä tekisi sitä sarjalle. Mutta sanomalla tuon, ajattelin, että oli mahdollisuuksia kehittää pukuja ja visuaalisia efektejä ja maantiedettä ylipäänsä. Pidin Garyn luonnollisesta lähestymistavasta. Minulla on oma versioni siitä, oma tyylini. En kuvaa tavalla, jolla hän kuvaa, valitsen erilaisia linssejä, osaksi siksi, että voi tuntea olonsa intiimimmäksi hahmojen kanssa säilyttäen silti paikan tajun. Joten minulla on erilainen lähestymistapa, mutta pidin saman tuotantosuunnittelijan mukana, koska hän suunnitteli Capitolin ja niiden esteettisten asioiden piti pysyä mukana. Ja jopa muut vyöhykkeet, niissä piti olla esteettistä yhtenäisyyttä ja halusin olla varma, että se pysyi läpi koko matkan.Toinen osa löytyy kokonaisuudessaan täältä. Siinä Suzanne kertoo pitkästi, miksi hän kirjoitti Nälkäpelin kaltaisen kirjan.
TIME: Kuvaukset areenalla tapahtuvista taisteluista ovat niin raakoja, niin graafisia - miten tiesit, miten pitkälle voisit mennä kuvatessa väkivaltaa nuorelle yleisölle?
Suzanne: Luulen, että todennäköisesti omien lapsuuden kokemuksieni perusteella. Minä altistuin näille asialle tosi aikaisin isäni kautta. Luulen, että hän tiesi tason, mitä eri aiheita oli hyväksyttävää tutkia eri ikäisenä tai jotain sellaista. Se oli todennäköisesti ohjenuorani läpi kaikkien yhdeksän kirjan [Nälkäpelit, Ylismaan Gregor-sarjan ja Year of the Junglen].
Luulen, että ihmisistä on tosi epämukavaa puhua sodasta lapsille. Joten he eivät puhu siitä, koska se on helpompaa. Mutta sitten on nuoria 18-vuotiaita, jotka värväytyvät armeijaan, eikä heillä ole pienintäkään ajatusta siitä, mihin he ovat ryhtymässä. Minusta laitamme lapsemme valtaisan huonoon asemaan, jos emme opeta heitä sodasta, jos emme anna heille mahdollisuutta ymmärtää sitä hyvin nuoresta asti. Ei ole kyse heidän pelottelemisestaan. Tarinat eivät pelottaneet minua ollessani lapsi ja näissä tapauksissa ne ovat fiktiivisiä. Gregor sijoittuu fantasiamaailmaan ja Nälkäpeli kaukaiseen tulevaisuuteen. En koe, että nuoret lukijat pelkäisivät niitä. Uskon heidän olevan kiinnostuneita niistä ja jollain tavalla myös helpottuneita siitä, että näkevät aiheesta puhuttavan.
Francis: Joo ja siitä, että he näkevät ettet piilottele mitään. Minusta se on myös osa sitä. Kyse on siitä, ettet peittele mitään; näytät seuraukset.
Suzanne: Se on jotakin, mistä meidän pitäisi käydä keskusteluja lastemme kanssa paljon aikaisemmin. Se on olemassa, mutta ihmisille tulee epämukava olo, eivätkä tiedä miten puhua siitä. Ympäri maailman on lapsisotilaita, jotka ovat 9, 10, kantamassa aseita, pakotettuna olemaan sodassa ja mitä vielä. Eivätkö lapsemme voi edes lukea fiktiivistä tarinaa siitä? Minusta he voivat.
TIME: Miksi kirjoittaa se scifinä? Mikset kirjoittaisi romaania oikeasti tapahtuneesta sodasta?
Suzanne: Minusta siksi, että siinä on tavallaan allegorisia elementtejä. Areena on hyvin allegorinen. Se on symboli - tulemme näkemään sen muuttuvan. Ja minun täytyy pystyä luomaan se, manipuloimaan sitä ja minun täytyy saada se toimimaan. Historiallisesti Nälkäpelillä on perustansa sodassa, se oli olisi kolmas orjasota, joka oli Spartacuksen sota, jossa on mies, joka on orja, joka muutettiin gladiaattoriksi, joka karkasi gladiaattorikoulusta ja johti kapinaa ja sitten hänestä tuli sodan kasvot. Joten hahmon tarinalle on historiallinen ennakkotapaus. Mutta minusta tarvitsin vapauden luoda elementtejä, joita en olisi löytänyt näppärästi historiasta.Kolmannen osan voi lukea loppuun täällä. Francis kertoo vielä, mikä oli rajana kuvallisen väkivallan näyttämisessä ja Suzanne puhuu Nälkäpelin ja Kärpästen herran välisestä yhteydestä sekä muista Nälkäpeliin vaikuttaneista asioista, kuten kreikkalaisesta mytologiasta.
Nyt.fi: "Elokuvan jumalille kiitos Jennifer Lawrencesta ja kirjailija Suzanne Collinsille Katniss Everdeenistä! Nälkäpeli-kirjojen ja -elokuvien päähenkilö on popkulttuurin mielenkiintoisin tyttöhahmo aikoihin, ja Lawrencen valkokangasluomuksena itse elokuvia suurempi."
Lue koko arvostelu täältä.
Iltalehti.fi: "Toimintajaksot ovat kihelmöivän jännittäviä ja tehokkaita, vaikka niiden väkivalta pidetäänkin K12-ikärajan turvallisissa rajoissa. Tarinan ytimessä ovat yhä henkilöhahmot ja näiden kehitys, jonka ohella Vihan liekit porautuu edeltäjäänsä syvemmin yksilön vapauden ja diktatuurin käsitteisiin sekä pelolla ja sorrolla hallinnan filosofiaan. En muista koska teiniyleisölle olisi tehty yhtä poliittisesti valveutunutta seikkailutrilleriä, jonka perimmäinen tarkoitus on kuitenkin viihdyttää. Varmasti tästä saadaan kiittää myös Collinsin romaaneja."
Koko arvostelu täällä.Lisäksi elokuva-arvostelusivusto Rotten Tomatoesilla Vihan liekkien tilanne näyttää erinomaiselta! Tähän mennessä elokuva on saanut kaikkiaan 121 "tuoretta tomaattia" ja vain 10 on ollut mätiä. Keskimääräinen arvosana on 7,6/10 ja 99 prosenttia vastanneista haluavat nähdä elokuvan!
