The FAB Life keskusteli Scholasticin editorin David Levithanin kanssa Nälkäpelistä ja dystopiaromaaneista ylipäänsä osana dystopiaviikkoaan. Alla suomennettuna keskustelun kohokohdat.
Vain koska dystopiakirjallisuus on trendi ei välttämättä tarkoita, että julkaisijat haluaisivat julkaista miljoonia genren kirjoja.
"Dystopia on jotain, mistä olemme hyvin tietoisia, mutta jonka suhteen olemme myös äärimmäisen valikoivia, osittain siksi, että meillä on Nälkäpeli," hän sanoi. "Myös siksi, etten ajattele sen olevan yhtälailla genre kuin muut genret ovat. Ihmiset lukevat vampyyriromaaneja ja sanovat 'Oi haluan lukea toisenkin vampyyrikirjan.' Ihmiset lukevat fantasiaa ja ovat 'Oi minä rakastan fantasiaa.' Ihmisten lopetellessa Nälkäpeliä he eivät tietääkseni välttämättä halua saman tien lukea toista dystopiaromaania. Osittain siksi, että se on painostavaa."
Niiden tietojen mukaan, jotka Levithan ja hänen toverinsa ovat keränneet, trendikkäät genret eivät ole se, mikä lukijoille merkitsee. "He eivät halua lukea samaa juttua uudelleen ja uudelleen," hän sanoi. "Jos he lukevat Nälkäpeliä, juttu jota he eniten haluavat lukea seuraavaksi ei ole jotain, joka on identtistä Nälkäpelin kanssa. Se on jotakin, jossa kirjailijalla on yhtä ainutlaatuinen näkemys kuin Suzanne Collinsilla, mutta sen ei välttämättä tarvitse olla samaa genreä. Se voisi olla mysteeri, se voisi olla romantiikkaa, se voisi olla cowboy-romaani."
"Nälkäpeliä on vaikea määrittää, koska se oli ilmiselvästi hyvin menestyksekäs, ennen kuin elokuvaa alettiin kuvata," Levithan lisäsi. "Varmasti se saavuttaa nyt paljon laajemman ja monipuolisemman yleisön. Se mitä Twilightin kanssa lopulta tapahtui näkyy siinä, kun näet 45-vuotiaan miespörssivälittäjän lukevan Twilightia metrossa. Se ei ole vain teineille tai vain naisille. Se on tulossa yleisön tietoon, joka ei olisi tiennyt siitä ilman elokuvia."Lähde
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti