Jatkoa Francis Lawrencen ja Suzanne Collinsin erityishaastatteluun

TIME on haastatellut Francis Lawrencea ja Suzanne Collinsia aivan älyttömän pitkästi ja jakanut sen viiteen edelleen hyvin pitkään osaan. Ensimmäinen osa löytyy täältä ja tässä sille jatkoa!

TIME: Francis, mikä Vihan liekeissä vetosi sinuun? Mikä sai sinut haluamaan tehdä tämän elokuvan?

Francis: Rakastin tarinoita ylipäänsä. Teema ja idea sodan seurauksista ja mitä se tekee ihmisille ja miten sota ja väkivalta vaikuttavat ihmisiin. Ajattelin vain, ettei ole monia tällaisia nuorten aikuisten tarinoita, joissa on aito, vahva, ajankohtainen ja samaistuttava idea. Sitten minulla oli Vihan liekeissä mahdollisuus avata sitä maailmaa. Yksi osa, jonka tekemistä rakastan on luominen ja ensimmäisessä tehtiin paljon maailman luomista, mutta mahdollisuuksia oli lisää - tulimme näkemään enemmän Capitolia, enemmän vyöhykettä 12, paljon muita vyöhykkeitä. Oli aivan uusi areena, jolla ei ollut mitään tekemistä ensimmäisen areenan kanssa. Joten oli paljon visuaalisia asioita, joihin pystyin upottamaan hampaani. 

TIME: Tuntuiko sinusta, että halusit pitää saman tyyppisen visuaalisen tyylin ja visuaalisen "sanaston", jonka [Nälkäpelin ohjaaja] Gary [Ross] oli vakiinnuttanut?

Francis: Luulen, että olisi ollut pieni virhe heittää aivan täysin elokuvan lähestymistapa, kun on kyse sarjasta. En ikinä tekisi sitä sarjalle. Mutta sanomalla tuon, ajattelin, että oli mahdollisuuksia kehittää pukuja ja visuaalisia efektejä ja maantiedettä ylipäänsä. Pidin Garyn luonnollisesta lähestymistavasta. Minulla on oma versioni siitä, oma tyylini. En kuvaa tavalla, jolla hän kuvaa, valitsen erilaisia linssejä, osaksi siksi, että voi tuntea olonsa intiimimmäksi hahmojen kanssa säilyttäen silti paikan tajun. Joten minulla on erilainen lähestymistapa, mutta pidin saman tuotantosuunnittelijan mukana, koska hän suunnitteli Capitolin ja niiden esteettisten asioiden piti pysyä mukana. Ja jopa muut vyöhykkeet, niissä piti olla esteettistä yhtenäisyyttä ja halusin olla varma, että se pysyi läpi koko matkan.

Toinen osa löytyy kokonaisuudessaan täältä. Siinä Suzanne kertoo pitkästi, miksi hän kirjoitti Nälkäpelin kaltaisen kirjan.

TIME: Kuvaukset areenalla tapahtuvista taisteluista ovat niin raakoja, niin graafisia - miten tiesit, miten pitkälle voisit mennä kuvatessa väkivaltaa nuorelle yleisölle?

Suzanne: Luulen, että todennäköisesti omien lapsuuden kokemuksieni perusteella. Minä altistuin näille asialle tosi aikaisin isäni kautta. Luulen, että hän tiesi tason, mitä eri aiheita oli hyväksyttävää tutkia eri ikäisenä tai jotain sellaista. Se oli todennäköisesti ohjenuorani läpi kaikkien yhdeksän kirjan [Nälkäpelit, Ylismaan Gregor-sarjan ja Year of the Junglen].

Luulen, että ihmisistä on tosi epämukavaa puhua sodasta lapsille. Joten he eivät puhu siitä, koska se on helpompaa. Mutta sitten on nuoria 18-vuotiaita, jotka värväytyvät armeijaan, eikä heillä ole pienintäkään ajatusta siitä, mihin he ovat ryhtymässä. Minusta laitamme lapsemme valtaisan huonoon asemaan, jos emme opeta heitä sodasta, jos emme anna heille mahdollisuutta ymmärtää sitä hyvin nuoresta asti. Ei ole kyse heidän pelottelemisestaan. Tarinat eivät pelottaneet minua ollessani lapsi ja näissä tapauksissa ne ovat fiktiivisiä. Gregor sijoittuu fantasiamaailmaan ja Nälkäpeli kaukaiseen tulevaisuuteen. En koe, että nuoret lukijat pelkäisivät niitä. Uskon heidän olevan kiinnostuneita niistä ja jollain tavalla myös helpottuneita siitä, että näkevät aiheesta puhuttavan. 

Francis: Joo ja siitä, että he näkevät ettet piilottele mitään. Minusta se on myös osa sitä. Kyse on siitä, ettet peittele mitään; näytät seuraukset.

Suzanne: Se on jotakin, mistä meidän pitäisi käydä keskusteluja lastemme kanssa paljon aikaisemmin. Se on olemassa, mutta ihmisille tulee epämukava olo, eivätkä tiedä miten puhua siitä. Ympäri maailman on lapsisotilaita, jotka ovat 9, 10, kantamassa aseita, pakotettuna olemaan sodassa ja mitä vielä. Eivätkö lapsemme voi edes lukea fiktiivistä tarinaa siitä? Minusta he voivat.

TIME: Miksi kirjoittaa se scifinä? Mikset kirjoittaisi romaania oikeasti tapahtuneesta sodasta?

Suzanne: Minusta siksi, että siinä on tavallaan allegorisia elementtejä. Areena on hyvin allegorinen. Se on symboli - tulemme näkemään sen muuttuvan. Ja minun täytyy pystyä luomaan se, manipuloimaan sitä ja minun täytyy saada se toimimaan. Historiallisesti Nälkäpelillä on perustansa sodassa, se oli olisi kolmas orjasota, joka oli Spartacuksen sota, jossa on mies, joka on orja, joka muutettiin gladiaattoriksi, joka karkasi gladiaattorikoulusta ja johti kapinaa ja sitten hänestä tuli sodan kasvot. Joten hahmon tarinalle on historiallinen ennakkotapaus. Mutta minusta tarvitsin vapauden luoda elementtejä, joita en olisi löytänyt näppärästi historiasta.

Kolmannen osan voi lukea loppuun täällä. Francis kertoo vielä, mikä oli rajana kuvallisen väkivallan näyttämisessä ja Suzanne puhuu Nälkäpelin ja Kärpästen herran välisestä yhteydestä sekä muista Nälkäpeliin vaikuttaneista asioista, kuten kreikkalaisesta mytologiasta.

Haastattelun kaksi viimeistä osaa ovat jo ilmestyneet ja yritän saada ne tänne tämän viikonlopuna aikana. Ne voi kuitenkin käydä jo lukemassa englanniksi täältä (4. osa) ja täältä (5. osa).