Francis Lawrencen ja Suzanne Collinsin erikoishaastattelun viimeiset osat

TIME on julkaissut valtavan pitkän Francis Lawrencen ja Suzanne Collinsin erikoishaastattelun, jonka ensimmäiset osat löytyvät täältä ja täältä. Tässä tulevat vielä viimeisetkin!

TIME: Mistä Katniss tuli?

Suzanne: Katniss saapui lähes täysin muotoutuneena. Että hän oli jousiampuja, että hän oli perheensä yksinomainen tuki, että hän oli hyvin ihailtava hahmo, mutta myös samaan aikaan hyvin virheellinen hahmo, koska hän tarvitsi sitä selviytyäkseen siitä, mistä hänen oli tultava selviytymöön. Hän oli yksi niistä lapsista, joiden harteille oli heitetty suuri vastuu liian nuorena ja se oli muovannut häntä tietyllä tavalla. Joten joillain tavoin hän on hyvin aikuismainen ja joillain taas äärimmäisen epäkypsä ikäisekseen.

Ja sitten mikä on hauskaa - kun istuin alas kirjoittamaan kirjaa, tarkoitukseni oli, että se olisi kuin Ylismaan tarinat, hän-kertojalla ja menneessä aikamuodossa. Ja aloin kirjoittamaan ja se tuli ulos minä-kertojalla nykyhetkessä. Oli kuin hän olisi vaatinut saada kertoa tarina, joten tein sitten niin. Hän oli päässäni täysin hyvin nopeasti.

TIME: Mihin uskot ihmisten samaistuvan hänessä? Tietenkin hänen kokemuksensa on hyvin erilainen kuin heidän, jotka todella lukevat kirjat. Tai ainakin toivon niin.

Suzanne: No minusta yksi asia, johon ihmiset samaistuvat hänessä on, että hänessä on vikoja. Tiedät ensimmäiseltä sivulta, esimerkiksi, että hän yritti hukuttaa kissanpennun. Nyt jos sitä ajattelee, on paljon asioita joita kissanpennun kanssa olisi voinut tehdä. Sen olisi voinut pistää ulos, hän olisi voinut kysyä naapureiltaan olisivatko he halunneet sen, hän olisi voinut antaa sen juosta ympäriinsä pyydystämässä hiiriä. Mutta hän ottaa sen ja yrittää hukuttaa sen ämpäriin samalla kun hänen pikkusiskonsa itkee ja hän heltyy, koska on kyse Primistä, mutta olet ensimmäisellä sivulla eikä sinut tarvitse huolehtia siitä, että tämä hahmo tuntuisi moraalisesti ylivoimaiselta. Tiedät heti, että okei, hän ei ole täydellinen.

Mutta hyvin nopasti, parin luvun sisällä, hän tekee tämän merkittävän asian eli ilmoittautuu elonkorjuussa vapaaehtoiseksi Primin puolesta. Joten nyt sinulla on jo monimutkainen hahmo. Etkä ole varma - on myös kyse siitä, että hänen moraalinen kompassinsa ailahtelee. Se ei aina osoita pohjoiseen. Se ei aina osoita oikeaan ja moraaliseen vaihtoehtoon. Hänellä on pohjimmiltaan hyvä sydän, mutta tiedät, että hän pystyy tekemään valintoja, joiden kenenkään ei pitäisi joutua tekemään.

Francis: Minusta myös ihmiset voivat todella samaistua häneen ja uskoa valintoihin, jotka hän tekee. Hän ei ole millään tavalla supersankari. Hän on hyvin aito ihminen, joka haluaa hyvin aitoja asioita ja on hyvin vastahakoinen ottamaan minkäänlaista supervastuuta. Luulen, että kuka tahansa meistä, oli kyse miehestä tai naisesta, voi kuvitella tulla tyrkätyksi tilanteeseen ja samaistua valintoihin, jotka hän tekee. Hän on sankarimainen, mutta hän ei ole supersankari ja minusta se on valtaisa asia.

[...]TIME: Olet hassussa asemassa ihmisenä, joka on luonut tämän valtaisan, tavallaan koko median kattavan ilmiön, joka myös käsittelee mediaa hyvin kriittisesti. Onko siinä tasapainottelemista?

Suzanne: Se on jollain tasolla ironista, mutta toivon, että se on ironiaa, josta myös yleisö on tietoinen. Se on yksi syistä, joiden takia olen niin innoissani markkinointikampanjasta. Se on aivan loistava, koska se käyttää samoja kuvia promoamaan elokuvaa meidän yleisöllemme kuin Capitol käyttää promoamaan neljännesjuhlaa Capitolin väelle. Juuri se, tämä dualismi, on tosi lähellä sitä, mistä kirja kertoo. Se muuttuu vielä enemmän siksi siirtyessämme eteenpäin Matkijanärheen: propagandasotaan, toden ja epätoden kuvaan ja siihen, että voitko uskoa siihen, mitä näet ruudulla, kuinka paljon sinua manipuloidaan, kuinka paljon kuvaa manipuloidaan, kuinka paljon sinulle valehdellaan.

Tässä osassa Suzanne myös kertoo valinneensa jousen ja nuolet Katnissin aseeksi niiden uskottavuuden takia ja samaistuvan enemmänkin Plutarch Heavensbeehen kuin Katnissiin, jota on kuitenkin vaikeinta erottaa hänen mielestään. Hän myös sanoo, ettei ole yhtään kiinnostunut cameo-roolin tekemisestä elokuvissa. Näistä voi lukea lisää täällä.

TIME: Kun luin ihmisten kirjoittavan Nälkäpelistä, näyttää siltä, että osa luki sen allegoriana tunteellisesta kokemuksesta olla nuori ja osa luki sen enemmänkin kirjaimellisesti sotaa ja poliittista sortoa ympäröivien moraalisten asioiden tutkimuksena. Onko se molempia? Oletko tyytyväinen molempiin?

Suzanne: Olen lukenut niin monia tulkintoja. Löytyy kokonainen kristillinen allegoria. Tiedäthän, olen nähnyt ihmisten puhuvan siitä kuin Platonin luolavertauksesta, mikä on tosi hauskaa. Olen nähnyt suuren hallituksen kanteen. Olen nähnyt, tiedäthän, 99 prosenttisesti kaikkea. Luulen, että ihmiset tuovat paljon itsestään kirjaan. Kun Nälkäpeli ensimmäisenä ilmestyi tiesin, että ihmisillä oli hyvin erilaisia kokemuksia. Se on sotatarina. Se on romantiikkaa. Muut ovat sitä mieltä, että se on toimintaseikkailu.

Tiedäthän, minulle se oli aina ensiksi ja päällimäisenä sotatarina, mutta mikä ikinä tuo sinut tarinaan on okei minulle. Ja sitten, tietysti, jos ihminen näkee sen nuoren kokemuksena tai kristillisenä allegoriana, et voi kertoa heille toisin. Se oli heidän aito vastauksensa siihen ja se on okei. Et voi sekä kirjoittaa ja sitten istua toisella puolella ja tulkita sitä ihmisille.

Voin kertoa sinulle, että minulle se oli sotatarina. Mutta siinä on myös niin monia eettisiä ongelmia, koska kyseessä on sota ja sitä kiertää niin monia muita eettisiä ongelmia, on väkivaltaa, on sotaa, on nälkää, on propagandaa, on ympäristön tuhoutuminen, on armoton hallitus, vallan väärinkäyttö ja kaikki nämä muut elementit, jotka tulevat mukaan kuvaa ja ihmiset saattavat vastata niihin, jotka ovat heille tärkeimpiä ja tiedäthän, että jotkut tulivat rakkaustarinan takia. Se on okei. Tule rakkaustarinan takia, pysyä sodan takia.

TIME: Francis, luetko fanien reaktioita netistä? Seuraatko mitä ihmiset sanovat Twitterissä roolittamisesta ja sen kaltaisista asioista?

Francis: Kyllä, vähän joo. Tarkoitan, minun kokemukseni perusteella tähän mennessä se on ollut tosi positiivista, mikä on ollut tosi mukavaa. Tarkoitan, minun täytyy sanoa, että kun sain työn pysyin aikalailla poissa netistä viikon tai kahden ajan, olin vain tavallaan hermostunut...

Suzanne: Kunnes he lopettivat sinusta puhumisen?

Francis: Joo, mitä tahansa he tunsivatkin, en halunnut tietää. Sitten minä tavallaan aloin lukea juttuja, kun ne julkaistiin. Tai sitten oli huhuja, tiedäthän. Mutta saimme ihmisiltä laadukasta palautetta. Ajattelin, että suurin sanaharkka kiertäisi Finnickin valintaa. Kaikilla oli oma ideansa siitä, miltä tämä jumalainen mies näyttäisi. Tiedäthän, joillekin se on joku Chris Hemsworthin [Thor] kokoinen ja toisista Sam Claflin on täydellinen. Mutta siinä tuli aina olemaan väittelyitä aiheuttavia päätöksiä.

[...]TIME: Elokuvassa on merkittävä kohtaus, jossa Katniss on juuri kuullut neljännesjuhlasta ja hän juoksee metsään ja tuntee kaiken kerralla. Kerro minulle lisää siitä kohtausesta. 

Francis: No, me kuvasimme sen tosi, tosi nopeasti. Me itseasiassa kuvasimme kaksi päivää ulkona kaupungin ulkopuolella Ramapo vuorilla New Jerseyssä. Tammikuussa, kun Jen oli Unelmien pelikirja-kiertueellaan, tiedäthän, Oscar-kampanja, me tavoitimme hänet ja kuvasimme kaksi päivää vuorilla. Ja siellä oli noin -10 astetta. Oli jäätävän, jäätävän kylmä. Koska oli niin kylmä ja koska siinä kohtauksessa hänellä ei ole takkia, pystyin pyytämään häntä tekemään sen vain kolme tai neljä ja hän oli tehnyt pari ottoa, joissa hän oli huutanut "Ei, ei, ei, ei, ei." Sitten pyysin häntä tekemään sen hiljaa ja loppujen lopuksi se oli otto, jota käytimme.

TIME: Kerro minulle jostakin muusta, mikä oli vaikeaa - rankempaa kuin odotit.

Francis: Runsaudensarvi-jutut olivat tosi vaikeita. Teimme areenan rakentamalla runsaudensarven saarelle, sekä pari pienoista. Ja pienen alustan, joilla he nousevat areenalle, rakensimme lampeen Atlantassa. Emmekä me voineet kuvata sitä ennen kuin marraskuun puolivälissä, joten vesi oli noin neljä asteista ja tavallaan sameaa. Se ei näyttänyt kovin hyvältä. Joten vain veden ympärillä taktikoiminen ja ihmisten saaminen neljä asteiseen veteen ja sieltä pois oli tosi, tosi vaikeaa. Me edes lääketieteellisistä syistä saaneet laittaa Magsia veteen, koska se oli niin kylmää ja se olisi nostanut hänen verenpaineensa korkealle.

Suzanne: Me puhuimme kerran Matkijanärhestä ja etkös sinä sanonut, että "Ainakaan siinä ei ole vettä."

Francis: Joo. Ainakaan siinä ei ole vettä. Tai hyvin vähän.

Suzanne: Niin hän lohdutti itseään. 

Täältä voi vielä lukea siitä, miten hankalia taistelukohtaukset olivat, että Suzanne yllättyi Nälkäpelien suuresta suosiosta aikuisten kesken sekä dystopiasta, elämänsä muuttumisesta sekä minkä parissa hän työskentelyy nyt.