Sysimarjan 4.-vuotissynttärikisassa pyysimme teitä kertomaan, missä roolissa näkisitte itsenne kapinassa. Saimme todella mielenkiintoisia ja upeita vastauksia, mutta pystyimme palkitsemaan niistä vain yhden. Saimme Essiltä luvan julkaista hänen voitokkaan tekstinsä, jotta tekin pääsisitte lukemaan sen!
Kapina. Sen vuoksi minä
tätä teen, en hänen, en Capitolin. Päästän keski-ikäisen naisen ruumiin
valahtamaan epämukavaan asentoon sylissäni. Naisen lasittuneet siniset silmät
näyttävät epäaidoilta, aivan kuin nuken silmiltä. Puren huultani ja työnnän
capitolilaisen ystäväni väljähtäneen ruumiin kokonaan pois luotani. Capitol
kostaa niille, jotka ovat tekemisissä Katniss Everdiinin kanssa. Jenlia oli
liian varomaton toimittaessaan presidentti Snown tietoja Vyöhykkeelle 13.
Presidentti ei ole tyhmä.
~
Sipaisen tummat hiukseni silmieni varjoksi, kukaan ei saisi
tunnistaa minua. Pujottelen hienovaraisesti presidentti Snown ylenpalttisten
juhlavieraiden läpi ja kuuntelen tarkkaavaisena jokaista sanaa. Vieraat ovat
arvovaltaisia presidentin ystäviä, heiltä kuulee kaikki Capitolin mehukkaimmat
juorut. Useimmin ne eivät kuitenkaan koske kapinaa vaan geelikynsien
virheellistä värisävyä tai kuinka liekit eivät muodostaneetkaan heidän nimeään
syntymäpäiväkutsuilla. Varon astumasta pitkille laahuksille ja leveille kengille
väistellessäni vieraita omassa sähkönsinisessä mekossani ja kymmensenttisissä
koroissani. Olen kai liian vaatimattoman oloinen koristeellisten
prinsessamekkojen ja värikkäiden frakkien joukossa, mutta ihmiset eivät välitä.
He leimaavat minut yhdeksi heistä, kun tunnistavat minussa capitolilaiselle
ominaisia piirteitä. Tervehdin kimaltelevalla käden heilautuksella tuttua
kynsistylistiani, joka laitattaa minulle joka viikko uudet kynnet. Stylisti
kipittää luokseni ja koskettaa kikattaen kaulaani kiertävää tatuointia. Vaihdan
hänen kanssaan sanasen ja tyrmistelemme yhdessä, kuinka vieressämme tanssivan
naisen kirkkaan vihreät ballerinatossut olivat täysin väärä valinta keltaisen
mekon kanssa. Olen ehkä kapinallinen, mutta en aio päästää irti siitä pienestä
capitolilaisesta olemuksestani sisälläni. Hyvästelen stylistin ja hän katoaa
nopeasti väkijoukkoon. Jatkan kierrostani vieraiden keskuudessa, kun korviini
kantautuu etsimäni lausahdus: "-kaappaus onnistui oletettua paremmin.
Hänen kaikki rakkaat muistonsa Katniss Everdeenistä ovat tuhottu ja paikalle
istutettu uusia aatteita"
Ääni kuuluu miehelle, jonka olen monta kertaa aiemmin nähnyt
keskustelevan sairaalan henkilökunnan kanssa. Epäilykseni heräävät ja astahdan
huomaamattomasti lähemmäs ikään kuin väistäen ohi kulkevia tarjoilijoita.
Vilkaisen syrjäsilmällä puhujaa. Laiskanpulskea mies keskustelee
intensiivisesti nuorehkon naisen kanssa, joka puristaa viinilasia sormissaan
liiankin tiukasti. "Ja? Mitä tämä kokeilu tarkoittaa?" Nainen utelee
ja hänen sormensa ovat valmiina murskaamaan lasin pirstaleiksi. Painaudun yhä
lähemmäs kaksikkoa, kun väistän erittäin isokokoista designluomusta kantavaa
naishenkilöä. "Tämä tarkoittaa" mies jatkaa ja madaltaa ääntään niin,
että joudun hivuttautumaan vielä lähemmäs. Vaapun enää vain toisen korkoni
varassa, joten jos mies ei nyt kakistaisi uutistaan ulos, romahtaisin heidän
päällensä. "-, että Peeta Mellark on ohjelmoitu tappamaan
Matkijanärhi."
Kavahdan ylös nopeasti. Tunnen, kuinka kylmä hiki valuu pitkin
selkääni kastaen sifonkisen mekkoni. Käännyn koroillani ympäri ja poistun
paikalta vähin äänin. Kauhu sumentaa näköpiiriäni, mutta onnistun välttelemään astumista
laahuksille tai millekään muullekaan. Minun on päästävä kertomaan Plutarch
Heavensbeelle, mitä tuleman pitää. Olen tarttumaisillani salin ovenkahvoihin,
kun valot sammuvat. On aivan pimeää.
~
En koskaan olisi uskonut, että kapinalliset olisivat päässeet
Capitolin turvajärjestelmästä läpi. Juoksen korkokengät käsissäni ympäri
Capitolia säkkipimeässä. Pian valojen sammumisen jälkeen juhlissa partioineet
rauhanvartijat paimensivat juhlijat pois rakennuksesta hätäpoistumistietä.
Livahdin nopeasti ovista, joille olin pysähtynyt valojen sammuessa.
Pimeässä suuntavaistoni on kuitenkin kuin lumetta. Minulla ei
ole sitä. Juoksen päättömänä korttelista toiseen tuloksetta. Pysähdyn
kadunkulmaan ja suljen silmäni. Jalkojani särkee kaikesta juoksemisesta ja
polttava käsky informoida kolmelletoista tykyttää päässäni. Hengitän syvään ja
koetan vähäisessä kuun valossa tarkastella ympäristöäni. Ylläni kohoaa korkeita
synkkiä rakennuksia ja vieressäni ammottaa synkkä oviaukko, minun oviaukkoni.
En olisi uskonut, että olisin päätynyt umpimähkään juoksentelusta omalle
kotitalolleni. Huokaisen helpotuksesta ja rämmin aukkoon. Painan sormeni
tunnistimeen, joka päästäisi minut normaalisti sisään. Mutta vaikka kuinka
yritän, ovi ei avaudu. Potkaisen turhautumuksesta ovea ja se kolahtaa kevyesti
auki.
"Sähköt ovat poissa toiminnasta idiootti", tokaisen
ääneen ja sujahdan sisälle. Pudotan korkokenkäni lattialle ja muistelen
jättäneeni taskulampun eteisen laatikkoon. Tunnustelen tietäni sokeasti
eteenpäin siihen suuntaan, johon muistan lipaston asettaneeni. Kun käteni
vihdoin törmää laatikostoon vetäisen nopeasti kaikki lokerot auki ja etsin
sokkona lamppua. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen tapaan taskulampun
muotoisen esineen käteeni ja kiljahdan riemusta: valoa!
Sokaiseva valokeila suuntautuu vastakkaiseen
seinään, kun painan sen kärjessä olevasta napista, ja hykertelen hetken tyytyväisyydestä.
Samassa tunnen, kuinka ilma taloni ympärillä väreilee ja saa puut heilumaan.
Vasta puhjenneet lehdet heiluvat vimmatusti tuulessa. Syöksähdän ikkunaan ja
suuntaan katseeni taivaalle, kun jokin tumma lipuu nopeasti pois näkökentästäni
kohti Capitolin rajaa. Kapinalliset ovat ehtineet hakea jo Peetan!
Juoksen
nopeasti yläkertaan ja koetan käynnistää koneen. Se käynnistyy normaalia
hitaammin. Vilkaistessani nopeasti ulos huomaan, kuinka ulkona Capitolin valot
pikkuhiljaa laukeavat päälle. Kun kone viimein suvaitsee käynnistyä, murtaudun
nopeasti tietoverkostoon, joka on yhteydessä vyöhykkeen 13 kanssa ja naputan
viestini. Painettuani lähetä-nappia ruutuun ilmestyy viesti: "Aikaa
jäljellä 6 tuntia." Parahdan
ääneen. Olen tehnyt kuitenkin kaiken voitavani. Suljen koneen ja jään
paikalleni. Jos viestini ei ehtisi perille ajoissa ja, jos juhlien mies olisi
oikeassa, Matkijanärhi voi olla kuollut jo aamuun mennessä.
Suuret kiitokset Essille! Jos joku muu teistä sattuu pitämään Nälkäpeli-tarinoiden kirjoittamisesta, ottaisimme niitä mielellämme vastaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti