Lionsgate antoi usealle amerikkalaiselle Nälkäpeli-fanisivulle upean mahdollisuuden haastatella Josh Hutchersonia puhelimen välityksellä. Jokainen yhdestätoista sai esittää vain yhden kysymyksen. Kaikki kysymykset ja vastaukset ovat mielenkiintoisia, koska fanisivujen ylläpitäjät osasivat kysyä kysymyksiä, joihin ei ole kuultu vastausta jo useaan otteeseen. Jätin kuitenkin pari suomentamatta, koska ne eivät liity Nälkäpeliin.
Mikä kohtaus oli Nälkäpelissä mielestäsi kaikista haastavin ja tapahtuiko siinä muutoksia kuvausten aikana?
Josh: Katsotaanpa. Se oli hankalaa, koska jotkut kohtaukset olivat enemmän fyysisesti haastavia ja toiset henkisesti haastavia. Luolakohtaus oli rankka. Ensimmäiseksi, meidän piti kuvata kaikki luolan tapahtumat yhdessä päivässä, joten meillä ei ollut paljoa aikaa. Samaan aikaan siinä kohtauksessa, Peetalla voi olla suuntana mennä vähän enemmän pehmeälle puolelle ja minä ajattelin Garyn ja Suzannen kanssa, että elokuvallisesti olisi järkevämpää, että Peetalla olisi enemmän selkärankaa. Joten kohtauksessa muokkasimme vähän dialogia ja hieman esiintymistä päästäksemme siihen pisteeseen. Joten henkisesti se oli todennäköisesti yksi haastavimmista. Ja se muuttui hiukan kirjasta, mutta ei sillä tavalla, että suurin osa ihmisistä huomaisi sen.
Mikä oli hulluin stuntti, mikä sinun täytyi tehdä ja millaista siihen valmistautuminen oli?
Josh: Hulluin stuntti oli todennäköisesti viimeinen taistelu Caton ja Katnissin kanssa runsaudensarven päällä. Ja minulle harjoitteleminen oli koreografiaa. Tarkoitan, että sen muistaminen oli äärimmäisen haastavaa ja se oli aika yksityiskohtainen, paljon liikkeitä, mukana paljon aseita ja sellaista. Joten se oli aika intensiivistä. Kuvasimme sen kolmen yön aikana. Ja se oli haastavaa. Meillä oli tosi kuuma ja ulkona oli kosteaa. Hikoilimme hirveästi sään takia. Se oli siis tosi, tosi haastavaa. Se oli siisti kohtaus kuvata. Rakastin sitä.
Me halusimme tietää, että jos olisit Capitolin asukas, minkä hullun muotitrendin aloittaisit?
Josh: Hullu muotitrendi, jonka aloittaisin. Hmm... katsotaanpa. Sanoisin, että jonkin hullun hiusjutun. Ehkäpä irokeesin. Ne ovat rock 'n' roll tyyliin mahtavia. Ja henkilökohtaisesti olen hihattomien t-paitojen fani. Mielestäni ne ovat täydellisiä ja äärimmäisen mukavia. Se ei ehkä olisi hullua, mutta se olisi muotitrendi, johon yrittäisin saada heidät koukkuun.
Tiedämme, että Katnis tuo matkijanärhi-rintaneulan areenalle. Mikä olisi Peetan muistoesine ja mikä sinun olisi, jos sinun pitäisi mennä sinne?
Josh: Hmm... Vaikea sanoa. Tiedäthän Peetan, suurin osa ihmisistä toisi todennäköisesti jotain perheestään muistuttavaa. Mutta Peetalla ei ollut niin hyvät suhteet perheeseensä. Minusa olisi kiva ajatella, että se olisi jotain hänen isovanhemaltaan, jotain mistä emme ehkä kirjoissa puhu, ehkä jonkinlainen riipus tai jotain sellaista, jota hän voisi pitää taskussaan tuomaan hyvää onnea. Ja itselleni, ajattelen, että, se on aika outoa, mutta isoäitini tekee maailman parasta paistettua kanaa, joten ehkä luu yhdestä hänen paistetun kanansa palasta tavallaan hyvän onnen tuojana.
Kasvosi ovat olleet viime aikoina kaikkialla pienoisfiguureista tyynyliinoihin, kortteihin ja t-paitoihin. Miltä se sinusta tuntuu?
Josh: Se on hullua. Se on hullu tunne. Tarkoitan, että se on jotain, minkä en ajatellut tapahtuvan minulle elämäni aikana ja ystäväni lähettävät minulle jatkuvasti kuvia, joissa he pitelevät lehtiä, joissa on naamani. Ja se on hiukan kiusallista ja traumaattista. Mutta samaan aikaan se on siistiä, tarkoitan, sinun olet osa upeaa elokuvaa ja loistavaa tarinaa ja näet niin monia faneja ja heidän tukensa. Se on hyvin rauhoittavaa ja mukavaa.
Luulen, että The Hob kysyi kysymyksen, jonka aioin kysyä. Aioin kysyä mikä osa oli kaikista vaikeinta kuvata tai vain vaikein kohta elokuvan teossa? Sen fyysiseltä puolelta.
Josh: Joo, vastaan fyysiseen osaan. Minulle yksi haastavammista jutuista oli kuumuuden kestäminen kuvatessa. Monien kohtausten aikana oli noin 40 astetta, erityisesti elonkorjuussa, kun meillä oli siellä 400 statistia ja he olivat kaikki, tiedäthän, lapsia ja ulkona oli noin 40 astetta ja kuvasimme sitä kohtausta viisi päivää. Oli äärimmäisen kuumaa ja kosteaa ja tavallaan sen kestäminen lisäsi sitä. Mutta se tavallaan lisäsi siihen aidon elementin, koska se oli turhauttavaa, kuumaa ja sitä oli vaikea käsitellä ja minusta tuntuu, että se antoi meille siihen hieman terää.
Olet sanonut, että olet hyvin samanlainen kuin Peeta ja että sinun vain täytyi saada rooli. Mikä oli sinulle kaikista tärkeintä herättäessäsi hahmon henkiin?
Josh: Oi niin paljon. Tarkoitan, että voin samaistua Peetaan niin monella tasolla. Kun menin koe-esiintymiseen, Suzanne Collins oli huoneessa. Ja sanoin Suzannelle ja ohjaajallemme Garylle, että "tiedättehän, en ole koskaan koskaan sanonut tätä koe-esiintymisessä, mutta minusta tuntuu, että olen niin samanlainen kuin Peeta, että se hämmästyttää hämmästyttää minua hieman, enkä todella tiedä kuinka sinä, Suzanne, pystyit kirjoittamaan kirjan, joka perustui minuun ihmisenä." Se kuulostaa näyttelijänä niin kamalalta, mennä huoneeseen ja sanoa, "hei, olen niin samanlainen kuin kirja," mutta minusta vain tuntui, että minun piti sanoa se. Minusta Peetalla on tämävahva uskomus, ettei sinusta voi tulla osa jonkun peliä. Sinun täytyy olla oman elämäsi luoja ja uskoa siihen täysin sydämin. (...) Minusta se on suurin samankaltaisuuteni Peetan kanssa. Ja kaiken lisäksi hän on hyvä puhumaan ihmisten kanssa, hän tietää kuinka käynnistää [keskustelun], kun hänen täytyy ja se on tavallaan jotain, mitä olen tehnyt koko elämäni. Joten minä ehdottomasti samaistun siihen.
Koska juoksit ja olit pelissä sait tietysti jotain vammoja tai jotain, niin mikä kohtaus aiheutti sinulle eniten vammoja tai mustelmia?
Josh: No, yllättäen se oli itse asiassa kohtaus, jossa ei ollut tarkoitus olla minkäänlaista toimintaa. Minä ja Jennifer vain juoksimme metsän läpi. Me tavallaan tapoimme aikaa, pidimme hauskaa, emme kuvanneet ja Jennifer sanoi, että hän pystyisi potkaisemaan pääni yli. Sanoin, ettei se olisi mitenkään mahdollista. Ja niin hän yritti näyttää minulle ja potkaisi minua pääni sivulle ja sain lievän aivotärähdyksen. Joten se oli pahin vamma. Mutta hänestä [Jenniferistä] tuntui niin pahalta. Aluksi nauroimme sille, koska en halunnut, että hänestä tuntuisi pahalta ja sitten myöhemmin kerroin jollekulle, että minulla saattoi olla lievä aivotärähdys ja he tekivät silmätarkastukset ja kaikkea ja minulla oli aivotärähdys. Hänestä tuntui kamalalta ja hän itki, "Olen niin pahoillani. Voit potkaista minua päähän," ja minä sanoin, "En aio potkaista sinua päähän." Se oli aika hauskaa ja hänestä tuntui aika kauhealta.Lähde
