Kuvan EW:lle toteutti Charles Chaisson
Entertainment Weekly paljasti juuri, että Suzanne Collinsin 19. toukokuuta ilmestyvän Nälkäpeli-esiosan, Ballasi laululinnuista ja käärmeistä, päähenkilö on meidän kaikkien tuntema, Coriolanus Snow! Mutta koska kirjan tapahtumat tapahtuvat 64 vuotta ennen alkuperäistä trilogiaa, on hän jotain muuta kuin Capitolin karmiva presidentti. Hän on ystävällinen ja charmikas, hän on...sankari?
Entertainment Weekly julkaisi myös ensimmäisen pätkän kirjasta, joka paljastaa aika monia yksityiskohtia Nälkäpelin alkuvaiheista. Alla pätkä suomennettuna! Huomaathan, että suomennos tulee varmasti olemaan erilainen kirjassa. 😅 Voit lukea pätkän englanniksi täältä.
Koko oppilaskunta mahtuisi Akatemian hulppeille portaille, joten elonkorjuun juhlallisuuksiin suuntaava virkamiesten, professorien ja opiskelijoiden virta mahtui sille helposti. Coriolanus kiipesi hitaasti, pyrkien näyttämään rennon arvovaltaiselta siltä varalta, että joku huomaisi hänet. Ihmiset tunsivat hänet - tai ainakin he olivat tunteneet hänen vanhempansa ja isovanhempansa - ja Snow'lta odotettiin tiettyä tasoa. Tänä vuonna, alkaen juuri tänä päivänä, hän toivoi saavuttavansa myös henkilökohtaista huomiota. Nälkäpelissä mentorointi oli hänen loppuprojektinsa ennen Akatemiasta valmistumista keskikesällä. Jos hän esiintyisi mentorina vakuuttavasti, huomattavien arvosanojensa kanssa Coriolanus voitaisiin palkita stipendillä, jolla hän voisi kustantaa maksunsa Yliopistolle.
24 tribuuttia, yksi poika ja yksi tyttö jokaiselta 12 kukistetulta vyöhykkeeltä, arvottaisiin heitettäväksi areenalle taistelemaan kuolemaan saakka Nälkäpelissä. Se kaikki määrättiin valtiopetosta seuranneessa sopimuksessa, joka päätti vyöhykkeiden kapinan synkät ajat, yksi monista kapinallisten saamista rangaistuksista. Kuten aikaisemmin, tribuutit heitettäisiin Capitol Arenalle, nyt jo ränsistyneelle amfiteatterille, jota käytettiin urheilu- ja viihdetapahtumiin ennen sotaa, mukanaan aseita, jotta he voisivat murhata toisensa. Capitolissa tapahtuman katsomiseen kannustettiin, mutta ihmiset välttelivät sitä. On haaste tehdä siitä kiinnostavampaa.
Tämä mielessä tribuuteille määrättäisiin ensimmäistä kertaa mentorit. 24 Akatemian parasta ja fiksuinta ylimmän luoka opiskelijaa valittiin työhön. Mitä siihen kuului, sitä työstettiin vielä. Oli puhetta tribuuttien valmistelusta henkilökohtaisiin haastatteluihin, ehkä ehostusta kameroita varten. Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että jos Nälkäpeliä jatkettaisiin, siitä pitäisi kehittää merkittävämpi kokemus, ja Capitolin nuorten jakaminen pareihin vyöhykkeiden tribuuttien kanssa kiinnosti ihmisiä.
Coriolanus käveli mustien bannereiden rajaaman sisäänkäynnin ja holvikäytävän läpi luolamaiseen Heavensbee-saliin, jossa he katsoisivat lähetyksen elonkorjuuseremoniasta. Hän ei ollut läheskään myöhässä, mutta sali oli jo täynnä tiedekuntaa ja opiskelijoita ja joitain pelin virkamiehiä, joita ei tarvittu avajaispäivän lähetyksessä.
Avoxit liikkuivat väkijoukon läpi tarjoillen poscaa, vetisestä viinistä, hunajasta ja yrteistä tehtyä sekoitusta. Se oli päihdyttävä versio happamasta juomasta, joka ravitsi Capitolia läpi sodan ja joka väitetysti karkotti sairauksia. Coriolanus otti maljan ja pyöritteli pientä määrrä poscaa suussaan, toivottavasti huuhtoen pois mahdollisen häivähdyksen kaalihenkäyksestä. Mutta hän salli itselleen vain yhden kulauksen. Juoma oli vahvempaa kuin useimmat uskoivat ja menneinä vuosina hän oli nähnyt ylemmillä luokilla olevien saattaneen itsensä naurunalaisiksi juomalla liikaa.
Maailma uskoi Coriolanuksen olevan rikas, mutta hänen ainoa todellinen valuuttansa oli charmi, jota hän käytti vapaasti kulkiessaan väkijoukon läpi. Kasvot kirkastuvat, kun hän tervehti ystävällisesti yhtälailla opiskelijoita kuin opettajia, kysyen perheenjäsenistä, pudotellen kehuja sinne tänne. "Oppituntisi vyöhykkeiden kostotoimista vainoaa minua." "Rakastan otsatukkaasi!" "Miten äitisi selkäleikkaus meni? Kerro hänelle, että hän on sankarini."
**
Dekaani Casca Highbottom, mies, joka loi Nälkäpelin, valvoi mentoriohjelmaa henkilökohtaisesti. Hän näyttäisi opiskelijoille unissakävelijän innokkuudella, unisilmäisenä ja, kuten tavallista, morflinilla hummattuna. Hänen kerran niin hyvä ruuminrakenteensa oli valahtanut ja roikkuvan ihon verhoama. Lähi aikoina tehty tarkka, lyhyt kampaus ja uusi puku vain muutti hänen heikkenemisensä helpotukseksi. Koska hän oli Pelin kuuluisa keksijä, hänellä oli edelleen hatara ote asemastaan, mutta liikkeellä oli huhuja siitä, että Akatemian johtokunta oli käymässä kärsimättömäksi.
"Hoi siellä", hän mumisi, heiluttaen ryppyistä paperia päänsä yläpuolella. "Luen asiat nyt." Opiskelijat hiljenivät, yrittäen vaivoin kuulla hänet salin metelin yli. "Luen teille nimen, sitten kuka saa sen. Okei? No niin. Vyöhyke 1, poika, menee..." Dekaani Highbottom siristi paperille, yrittäen vaivoin keskittyä. "Silmälasit", hän mumisi. "Unohdin ne." Kaikki tuijottivat hänen lasejaan, jotka olivat jo hänen nenällään ja odottivat kunnes hänen sormensa löysivät ne. "Ah, nyt on hyvä. Livia Cardew."
Livian suipot, pienet kasvot levisivä virneeseen ja hän löi ilmaa voiton merkkinä, huutaen "Jes!" kimakalla äänellään. Hänellä oli aina tapana hekumoida. Ihan kuin hyvä työnjako kertoisi vain hänestä, eikä hänen äidistään, joka johti Capitolin suurinta pankkia.
Coriolanus tunsi kasvavaa epätoivoa, kun dekaani Highbottom kopuroi listan läpi, määräten mentorin kunkin vyöhykkeen pojalle ja tytölle. Kymmenen vuoden jälkeen oli syntynyt kaava. Paremmin ruokitetut, Capitol-ystävällisemmät vyöhykkeet 1 ja 2 tuottivat enemmän voittajia, kun kalastaja- ja maanviljelijätribuutit vyöhykkeiltä 4 ja 11 olivat mahdollisia. Coriolanus oli toivonut joko 1:stä tai 2:sta, mutta kumpaakaan ei oltu määrätty hänelle, minkä teki loukkaavammaksi se, että Sejanus Plinth sai Vyöhykkeen 2 pojan. Vyöhyke 4 meni ohi ilman mainintaa hänen nimestään, ja hänen viimeinen mahdollisuutensa voittajasta - Vyöhykkeen 11 poika - määrättiin Clemensia Dovecotelle, energiaministerin tyttärelle. Toisin kuin Livia, Clemensia vastaanotti uutiset hyvästä onnestaan tahdikkaasti, työntäen osan korpinmustista hiuksistaan olkansa yli kirjoittaessaan tunnollisesti tribuutistaan kansioonsa.
Jokin oli pielessä, kun Snow, joka sattui olemaan myös yksi Akatemian parhaista opiskelijoista, oli jäänyt huomaamatta. Coriolanus oli alkanut ajatella heidän unohtaneen hänet - ehkä he aikoivat antaa hänelle erikoisaseman? - kun hän kauhukseen kuuli dekaani Higbottomin mumisevan, "Ja viimeisimpänä ja vähäisimpänä, Vyöhykkeen 12 tyttö...hän kuuluu Coriolanus Snow'lle."Aaaah!!! 😱 En malta odottaa toukokuun 19. päivää!
