[...]No, tämä on se outo maailma, jossa elät nyt ja jossa me kaikki olemme yhteydessä toisiimme. Missä voit nähdä jonkun YouTubessa ja seuraavalla minuutilla hengailla hänen kanssaan. Minusta se on hullua.
Se on aika hullua. Mutta minä luotan siihen paljon myös työelämässä. Olen pistänyt kasaan Nälkäpeli-soundtrackiä ja todennäköisesti puolet artisteista sitä kautta, lähetin heille suoraviestin. Tai selfien Instagramissa yksityisenä, sanoen, "Voitko mailata minulle?" On tosi helppoa vähentää askeleita jonkun kanssa puhumisen välillä ja ihmiset arvostavat sitä, kun puhut juuri heille. Ja teen sitä myös fanien kanssa, lähetän heille suoraviestejä. He arvostavat sitä ja se on siistiä.
Soundtrack, sen kokoaminen niiden ihmisten kanssa - tarkoitan, sen täytyy olla oikea unelma! Koska elokuva itsessään on mahtava ja sitten voit hyökätä siihen mukaan ja he ovat antaneet sinulle, ymmärtääkseni - melko vapaat kädet.
Kyllä koko jutulle!
Mistä aloitit? Kokoatko listoja nimistä ja ihmisistä ja...
No joo, aloitin keskustelemalla ohjaajan kanssa ja hänellä oli tämä idea tavallaan Appalakki-folkin fiiliksestä. Ja minä tavallaan laajensin sitä...tietenkään en aio kirjoittaa musiikkia, joka juureutuu Appalakki-folkiin! Mutta löysin joitain mahtavia 1920-luvun spirituaalisia standardeja(?), folk-kappaleita, kuten Lonesome Traveller, Wayfaring Stranger, Sometimes I Feel Like a Motherless Child, kaikkia tällaisia kauniita ja koskettavia, tosi intensiivisiä kappaleita, joiden ajattelin olevan hyvä alkupiste minulle. Sitten kirjoitin biisini niistä inspiroituneena. Ja sitten kun käännyin muiden artistien puoleen, lähetin heille viitteitä hakemastani tunnelmasta ja kävin elokuvan läpi omasta näkökulmastani ja miltä minusta tuntui sen tarvitsevan musiikillisesti ja lähdin siitä liikkelle. Joten rakensimme sen alusta asti.
Ja kun puhutaan Yellow Flicker Beatin kirjoittamisesta, tapahtuiko se kiertuebusseissa? Tuntemattomissa kaupungeissa? Kun olit Uudessa-Seelannissa? Koska faneillasi on yhtäkkiä tämä juttu...kun taas sinä...
Joo se oli kokonainen prosessi! No, aluksi lyriikat perustuivat johonkin, mitä olin kirjoittanut itsestäni, enkä ollut ajattelut niiden olevan Nälkäpelin maailmassa ja sitten Joel [Little] ja minä menimme studioon ja tiesimme haluavamme biisin alkavan vainoavalla, säröisellä hyräilyllä...koska heti tuntuusiltä kuin olisi jonkun pään sisällä ja halusin tehdä niin Katnissin kanssa. Ja törmäsin tähän lyriikkaan ja ajattelin, "Tämä on aika mielenkiintoista"...ajatus kaiken, mikä on tavallaan viallista tai väärin Katnississa, ottamisesta parempaan käyttöön ja hänen muuntamisensa täksi prinsessaksi, soturiksi. Ja hän on siisti hahmo, josta kirjoittaa.
Hän on "cooli kissa".
Ehdottomasti.
Se hyräily kuitenkin toimii, eikö niin? Se on kuin olisit aivojen sisällä.
Joo, se on se tunnelma!
Ja se räjähtää livenä. Näin videon, jonka joku kuvasi yhtenä päivänä ja se on aika vainoava ja toimii aika hyvin.
Ihmiset ovat tykänneet siitä tosi paljon livenä, sitä on ollut hauska esittää.Huh, tämä oli aika hankala suomennettava, onko vika sitten uusiseelantilaisten puhetavassa vai jossain muussa, en osaa sanoa. Toivottavasti saatte tästä kuitenkin jotain irti!
Lähde - kuva Lorden Instagramista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti